Nyt laajennuksessa työn alla on ikkunoiden asennus, ja miten upea keväinen maisema ensimmäisestä asennetusta ikkunasta jo paistoikaan! Laajennus sai jo ensimmäisen "harjoitus" ikkunan ansiosta vähän lisää valoa ja oikean kodin tunnelmaa. Kehystetty maisema on kuin vuodenaikojen mukaan muuttuva taulu.
Vanha isäntä teki ikkunatilauksen, ja ikkunat tulivat 6 viikkoa tilauksen jälkeen toimitettuna kotipihaan, nimettyinä omien huoneidensa mukaan. Ainoa ihmetys oli, kuka päättikään ikkunoiden karmien värit? Sisäväri on hyvä, valkoinen, mutta ulkoapäin karmit ovat ruskeat! Ehdin jo ääneen ihmetellä, miksei minulta kysytty mitään, punainen olisi sopinut talon väreihin paremmin... Mutta kävi ilmi, että minulta oli kysytty, ja olin hyväksynyt ruskean värin. Joten, suu suppuun, väri on hyvä.
Tässä hieman ikkunakuvia, harmi vaan että kameramies ei ollut paikalla kuin paketin purkamisen ajan, ja kuvat valmiista työstä on otettu jälkeenpäin.
Nuori isäntä oli hakenut kaupungista tullessaan keittiöesitteitä, ja nyt sitten valkkailtiin jo uutta keittiötä. Onneksi sen tyylistä päästiin helposti sopuun, nyt vain kun muistettaisiin sopimuksemme vielä silloin kun joskus pääsemme keittiön kimppuun 2. kerroksessa.
Lopuksi vielä pari keväistä kuvaa Taavilasta. Hyvää maaliskuuta! :)
eli Taavilan talon remonttiblogi. Kirjoittelemme tähän blogiin kaikenlaisia kuulumisia maalaistalon purku- ja remonttiurakan vaiheista Kouvolassa. Projekti on näillä näkymin kolmivuotinen, kerros vuodessa. Tässä aikataulussa on myös määrä nuoren parin kauniimman puoliskon valmistua ammattiin. Onneksi toinen on jo päivätöissä…
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
maanantai 6. helmikuuta 2012
Onneksi on sentään katto pään päällä...
Laajennus on melkein valmis!
No, m e l k e i n... Mutta on ihan eri asia päästä tilaan sisälle, nähdä ikkunat ja oven paikka sisältä päin, ja kuvitella kuinka uudesta osasta kuljetaan vanhalle puolle, kuin hahmotella kokonaisuutta ulkoapäin. Siksi siis julistin lauantaina, että laajennus tuntuu jo melkein valmiilta.
Mutta, kokonaisuuskin koostuu pienistä asioista, joita tästä projektista vielä muutama puuttuu, mainittakoon nyt vaikka lattia, katto, väliseinät, ikkunat, ovet...
Vanha isäntä on taas urakoinut viikot remontin kimpussa, ja tulostakin on tullut. Viime viikonloppuna me "nuori parikin" pääsimme osallistumaan ja hoidettiin parisuhdetta remontoiden. Tai siis, minä löysin vanhoja perunkirjoja, verokuitteja ja jopa sähköliittymän avaussopimuksen, ja nuori isäntä rakensi väsymättä meille kattoa pään päälle.
Tässä hieman kuvakavalkadia viikonlopulta:
Sillä välin kun miehet huhkivat laajennuksessa, minun suunnitelmissani oli tehdä lumityöt kolmannen kerroksen parvekkeella. Ongelma tuli vastaan siinä, että en saanut parvekkeen ovea auki metrisen kinoksen takaa... Tyydyin siis vain ihmettelemään lumenpaljoutta ikkunasta huuli pyöreänä ja lykkäsin parvekkeen tyhjennystä vähän keväämmälle.
Syy siihen, miksi älysin inspiroitua näistä lumitöistä, oli että muistin, miten viime keväänä parvekkeelta vuoti lorottamalla katosta vettä ulkoeteiseen. Nyt pitää skarpata ja muistaa putsata parveke ennen kuin luonto tyhjentää sen eteiseen...
Koska viikonloppuna oli aika viileää, jouduimme lämmittämään vähän enemmän myös muualla. Vanhan isännän puuhellalla valmistui aivan mielettömän hyviä välipalaleipiä rakkaille remonttimiehille. Naapurikylässä olevan Arvilan tilan leipomon hiivaleipää voissa paahdettuna, päällä broilerin file ja kanttarellikastiketta. Muutama joulusieni päälle koristeeksi ja eikun hammimaan! Ja, mikä parasta, koti lämpeni taas hieman enemmän...
Ja lopuksi vielä sekalaisia kuvia joltakin, joka halusi hiippailla ulkona kuvailemassa hieman alle 30 asteen pakkasessa...
No, m e l k e i n... Mutta on ihan eri asia päästä tilaan sisälle, nähdä ikkunat ja oven paikka sisältä päin, ja kuvitella kuinka uudesta osasta kuljetaan vanhalle puolle, kuin hahmotella kokonaisuutta ulkoapäin. Siksi siis julistin lauantaina, että laajennus tuntuu jo melkein valmiilta.
Mutta, kokonaisuuskin koostuu pienistä asioista, joita tästä projektista vielä muutama puuttuu, mainittakoon nyt vaikka lattia, katto, väliseinät, ikkunat, ovet...
Vanha isäntä on taas urakoinut viikot remontin kimpussa, ja tulostakin on tullut. Viime viikonloppuna me "nuori parikin" pääsimme osallistumaan ja hoidettiin parisuhdetta remontoiden. Tai siis, minä löysin vanhoja perunkirjoja, verokuitteja ja jopa sähköliittymän avaussopimuksen, ja nuori isäntä rakensi väsymättä meille kattoa pään päälle.
Tässä hieman kuvakavalkadia viikonlopulta:
![]() |
Viileässä on terveellisempää? Ei enää lämpöä harakoille! |
Sillä välin kun miehet huhkivat laajennuksessa, minun suunnitelmissani oli tehdä lumityöt kolmannen kerroksen parvekkeella. Ongelma tuli vastaan siinä, että en saanut parvekkeen ovea auki metrisen kinoksen takaa... Tyydyin siis vain ihmettelemään lumenpaljoutta ikkunasta huuli pyöreänä ja lykkäsin parvekkeen tyhjennystä vähän keväämmälle.
Syy siihen, miksi älysin inspiroitua näistä lumitöistä, oli että muistin, miten viime keväänä parvekkeelta vuoti lorottamalla katosta vettä ulkoeteiseen. Nyt pitää skarpata ja muistaa putsata parveke ennen kuin luonto tyhjentää sen eteiseen...
Ja lopuksi vielä sekalaisia kuvia joltakin, joka halusi hiippailla ulkona kuvailemassa hieman alle 30 asteen pakkasessa...
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Sähkövalon pimeyttä ja lumen valoa
Rakastan kynttilöitä ja takkatulen loimua, ja haaveilen kokkailevani idyllisesti ja ekologisesti mummon vanhalla puuliedellä… Mutta en silti tarkoittanut tätä! Koko Pohjois-Kymenlaakso oli ilman sähköjä viikonlopun ja elämä maalla ei yhtäkkiä enää ollutkaan niin seesteistä.
Joulun jälkeiset myrskyt eivät katkaisseet meiltä sähköjä ja ehdimme jo huokaista helpotuksesta, mutta talven ensimmäinen raju lumisade kaatoi myrskyjen heikentämiä puita ja taivutteli niitä sikin sokin konkeloiksi. Metsäkoneurakoitsijat ja armeijan kalusto tekivät töitä kellon ympäri maa ja ilmassa poistaessaan sähkölinjoille taipuneita puiden oksia ja tielle kaatuneita puita sillä välin kun me viriteltiin kynttilöitä ja tulia takkoihin. Anoppilassa ja meidän kotona oli onneksi mahdollisuus lämmittää takkaa ja lämmittää ruokaa leivinuunissa, mutta naapuri oli lähtenyt etelään lomareissulle ja hänen talossaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sähköllä toimiva öljylämmitys. Lisäksi, kun sähköt palautuivat, vesi ei edelleenkään juossut hanoista koska kylän kaivolle muutaman kilometrin päähän ei vielä tullut sähköä.
Sähkökatkosta innostuneena sain taas kokea treffit miehen tyyliin kun nuori isäntä lämmitti meille kahdelle rantasaunan muistellaksemme ensimmäistä tapaamistamme. Tunnelma oli aivan ihana sitten kun lämpötila saunatuvassa pikkuhiljaa nousi ja päästiin kuoriutumaan vilteistä, sopivasti samaan syssyyn lämpeni saunakin. Kokemuksen kruunasi vasta satanut puuterilumi, johon rynnättiin saunasta vilvoittelemaan.
Vuoden alun rakennusurotekoihin kuului betonisen vanhan parvekkeen irrottaminen talon seinästä ja kattovasojen asennus laajennusosaan. Parvekkeen irrotus vaati keksijä Yskäsen taitoja, joten vanha isäntä pääsi toimimaan omassa elementissään irrottaen metalliset kiinnikkeet ja vinssaten betonimöhkäleen lankkuja pitkin laajennuksen ulkopuolelle tömäyksen saattelemana (saattaa kuulostaa helpolta, mutta kyllä vaan taisi hiki virrata…)
Pitää muuten vielä kiittää kaveriamme Reettaa, joka myöskin ilmeisesti lukee blogiamme. Hän toi meille minun mielestäni kenties maailman parhaan joululahjan: sytykeruusuja. Siis munakennoista ja steariinista askarreltuja ruusunmuotoisia kauniita käppyröitä, jotka sytyttyään takuulla sytyttävät takkatulenkin. Tämä on säästänyt talon emännältä monta hermoa. Jostain syystä minä olen mm. takan sytyttämisoperaatioineni saanut kaupunkilaisnaisen maineen...
Huilitauko ikuisuuden kestävän rälläköinnin lomassa.. |
Vihdoin: poika tulee kotiin! |
Ja maakosketus! |
Pitää muuten vielä kiittää kaveriamme Reettaa, joka myöskin ilmeisesti lukee blogiamme. Hän toi meille minun mielestäni kenties maailman parhaan joululahjan: sytykeruusuja. Siis munakennoista ja steariinista askarreltuja ruusunmuotoisia kauniita käppyröitä, jotka sytyttyään takuulla sytyttävät takkatulenkin. Tämä on säästänyt talon emännältä monta hermoa. Jostain syystä minä olen mm. takan sytyttämisoperaatioineni saanut kaupunkilaisnaisen maineen...
tiistai 27. joulukuuta 2011
Joululahjasatoa
Huhhuh, joulusta selvittiin vaikka koville otti. Joulujuhlinnan ohella miehet tekivät rakennustöitä aina joutessaan aattona, joulupäivänä sekä tapaninpäivänä.
Tässä hieman kuvakavalkadia joulukuulta, kun talolla on huhkinut reippaita miehiä nostamassa laajennusta harjakorkeuteen välillä pipo housunkaulusta myöten sateesta märkänä. Laajennuksen ulkopuolelle laitettiin salaojat ja stryrox-levyt, jonka jälkeen viritykset peitettiin maalla. Kohta päästäisiin jo viettämään harjakaisia!
Nyt työn alla on jo kattotuolit ja niiden tuet. Metallisia tukia ei kuulemma saa lähikaupoista, joten pojat tekivät myös metallitöitä tukia mallaillessaan. Kertopuisia kattovasoja täytyi hieman kuivattaa ja vuolla, ja siinä olikin omiaan joka pihan komistus; hirviporukan nylkykoppi.
Tässä vielä pari kuvaa niistä ladoista ja varastoista, joihin ei mahdu kattovasoja vuolemaan…
maanantai 5. joulukuuta 2011
Joululahja paketissa
Jipii! Talolla on paketissa sellainen joululahja, jota ei millään malttaisi odottaa jouluun saakka! Laajennuksesta puuttuu enää muutama rivi harkkoja, jotka muurataan ylihuomenna, joten kohta päästään katon ja lattian kimppuun.
Tässä myös uusi talonmies, Mitsu:
Tänään nuori isäntä piti puolipekkasen töistä ja lähti raivaamaan polttopuita talon rannasta. Rannasta tulee vielä hieno uimapaikka joku päivä, mutta tällä kertaa tyydyttiin vain haaveilemaan polskuttelusta unelmien hiekkarannan lämpimässä vedessä.
Takapihalta tulee olemaan näkymä järvelle, kunhan vaan saadaan Mummon istuttama kuusiaita kaadettua. Kuusiaitaahan olisi pitänyt välillä trimmata, mutta tämän kyseisen aidan kohdalla siitä on luistettu niin monta vuotta, että aita on enemmänkin vihreä kolmimetrinen seinä. Tässä kuvassa näkyy myös takapiha, johon olemme haaveilleet huvimajaa, kasvihuonetta ja vaikka mitä kaikkea. Nyt, katsoen pihaa tällä hetkellä, ne haaveet tuntuvat hieman kaukaisilta..
Ja lopuksi vielä lounastreffit á la Mies: hiilllostettua makkaraa sinapin kera talouspaperista tarjoiltuna. (Reno-koira ei kerjää...)
Tässä myös uusi talonmies, Mitsu:
Tänään nuori isäntä piti puolipekkasen töistä ja lähti raivaamaan polttopuita talon rannasta. Rannasta tulee vielä hieno uimapaikka joku päivä, mutta tällä kertaa tyydyttiin vain haaveilemaan polskuttelusta unelmien hiekkarannan lämpimässä vedessä.
Takapihalta tulee olemaan näkymä järvelle, kunhan vaan saadaan Mummon istuttama kuusiaita kaadettua. Kuusiaitaahan olisi pitänyt välillä trimmata, mutta tämän kyseisen aidan kohdalla siitä on luistettu niin monta vuotta, että aita on enemmänkin vihreä kolmimetrinen seinä. Tässä kuvassa näkyy myös takapiha, johon olemme haaveilleet huvimajaa, kasvihuonetta ja vaikka mitä kaikkea. Nyt, katsoen pihaa tällä hetkellä, ne haaveet tuntuvat hieman kaukaisilta..
Ja lopuksi vielä lounastreffit á la Mies: hiilllostettua makkaraa sinapin kera talouspaperista tarjoiltuna. (Reno-koira ei kerjää...)
maanantai 28. marraskuuta 2011
Synkkiä päiviä
No niin, vasta edellisessä kirjoituksessa pääsin kehumaan, että nyt varmaan päivitämme kuulumisia tiheämpään tahtiin… Suunnitelmat menivät kuitenkin monella tapaa monta kertaa uusiksi viime kirjoituksen jälkeen.
Lämmönkeruuputki saatiin peltoon vanhan isännän loman aikana, ja vanha isäntä palasi ansaitusti palkkatöiden pariin lepäämään. Myös maalämpöpumppu saapui, mutta paikka sille on vielä tekemättä, joten käyttöönotto saa vielä odottaa.
Mietimme pitkään, kuka tekee laajennuksen. Vaikka tarkoituksemme oli tehdä mahdollisimman paljon itse, laajennus on niin tärkeä ja näkyvä osa kotia, että sen on pakko onnistua hyvin. Kyselimme tuntemiamme muurareita apuun, mutta kaikilla tuntui olevan jo valmiiksi kalenterit täynnä töitä. Vanha isäntä oli jo luovuttamassa ja pohti, josko ainakin alkua voisi tehdä jo itse. Onneksi nuoren isännän veli, ihan oikea ammattimies, suostui auttamaan vaikka onkin kiireinen omien töidensä kanssa. Ehtona on, että hän ja vain hän muuraa seinät pystyyn, eikä kukaan muu tee ”iltavuoroja”.
Laajennusta on tällä hetkellä tehty kaksi päivää, 5 harkkorivillistä. Tätä ennen tehtiin perustus, jonka päälle harkot nyt muurataan. Tämäkin homma siis kysyy kärsivällisyyttä, minkä puutostila alkaa jo nuorta emäntää vaivata ja säteilee muihin. Varmasti osasyy siihen on, että ei voi itse tehdä mitään asian edistymiseksi. Joka tapauksessa mieli synkistyy samaa tahtia alkutalven mukaan. Pelko siitä hiipii, että onkin haukattu liian iso pala, laajennus ei tule valmiiksi tämän talven aikana. Jaksammeko tämän kaiken muiden kiireiden kanssa..?
Positiivisena asiana, mitä moni ei ehkä niin näkisi, on että sää on vielä marraskuun lopulla näin lämmin. Miehet voivat olla muurailemassa, kunhan vaan sade ja lumi pysyvät loitolla. Lämmitystäkään ei tarvitse ajatella yhtä aktiivisesti kuin nyt, kun lämpötila vielä jotenkuten keikkuu plussan puolella.
Niin ja lämmityksestä puheen ollen, nuori emäntä on saanut apua lämmitykseen Mitsubishi-merkkiseltä pikku apulaiselta. Vanha isäntä teki ”heräteostoksen”, ilmalämpöpumpun. Asentaja kävi muutama päivä sitten, ja nyt lämpötila pysyy varmasti sopivana, vaikka Tulikivellä olisikin vapaapäivä.
Kun olemme nyt saaneet olla enemmän täällä maalla, olemme päässeet osallistumaan mm. kyläyhdistyksen pikkujouluihin ja metsästysporukan hirvipeijaisiin. Nuori isäntä on myös päässyt vähän juoksemaan metsässä ja purkamaan riistaviettiään. Olemme tavanneet uusia ja vanhoja tuttuja ja on tullut mietittyä ystäviä, maaseudun yhteisöllisyyttä ja naapurustoa. Vaikka täällä onkin pimeää ja märkää, ja silloin tällöin asioissa on vähemmän järkeä, voi aina luottaa siihen, että ei ole ikinä yksin. Siitä huolimatta että ikkunasta ulos katsoessa näkee vain oman naamansa.
Tänä iltana taidamme sytyttää muutaman kynttilän ja nuori emäntä kehuu oikein urakalla miehiä hyvästä työstä.
lauantai 5. marraskuuta 2011
Vihdoinkin jotain säpinää!
Niin, remonttihommat jäivät kuukauden päiviksi ihan vain siihen, että välillä tehtiin takkaan tulet jotta talo pysyy lämpimänä...
Nuoren emännän työharjoittelu on alkanut, ja nuori isäntäkin on saanut siirron tänne Kymenlaaksoon, joten nyt voimme hetken keskittyä iltaisin pyörimään tiluksilla pohtimassa tulevaisuutta.
Kaivuri jäi toisena työpäivänä jumiin kuusiaitaan ja siitä lähti tela irti, ja eilen kaivettu ojanpätkä oli romahtanut yön aikana, joten töitä kyllä piisaa, vaikka on yötä myöten yritetty niitä vähentää. (kai se on totta mitä sanotaan: ei työ tekemällä lopu)
Miten tässä ny näin kävi..? |
Laajennusosaa on nyt valmisteltu tuomalla uuden rakennelman pohjaksi suodatinkangasta ja soraa, lisäksi anturan muotit hahmottavat jo hieman laajennuksen rajoja.
Nuori emäntä on keskittynyt pitämään talon tarpeeksi lämpimänä, vaikka alin kerros onkin melko lailla säiden armoilla. Tämä tehtävä on onnistunut, vaikka Tulikivi onkin välillä hieman nikotellut. Savua on tullut vuoroin sisälle, vuoroin ulos, mutta nyt näyttää ihan lupaavalle, ehkä yhteistyö alkaa tästä rakentua.
Lämpöä on pidetty myös mummon vanhojen kasvien takia. Osa niistä on todella isoja ja vanhoja, joten niiden liikuttelua ei ainakaan vielä ole suunniteltu. Kasvit menestyvät jotenkuten edelleen, joten jotakin on osattu ilmeisesti tehdä ilmeisesti oikein.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)