Niin, remonttihommat jäivät kuukauden päiviksi ihan vain siihen, että välillä tehtiin takkaan tulet jotta talo pysyy lämpimänä...
Nuoren emännän työharjoittelu on alkanut, ja nuori isäntäkin on saanut siirron tänne Kymenlaaksoon, joten nyt voimme hetken keskittyä iltaisin pyörimään tiluksilla pohtimassa tulevaisuutta.
Tänä taukoaikana lähinnä suunniteltiin ja odoteltiin vanhan isännän loman alkua, johon oli ajoitettu lämmityslaitteiston asennus. Loman alkamisen merkiksi minikaivuri saapui pihaan maanantai-aamuna ja sitten aloitettiin alimman kerroksen laajennusosan pohjan kaivaminen. Samaan syssyyn pohjan kaivamisen jälkeen alettiin kaivaa lämmönkeräysputkistoa viereiseen peltoon. 800 metriä pitkä ja 1 metrin syvä oja, jonka kaivamisesta on jäljellä kirjoitushetkellä 600 metriä...Kaivuri jäi toisena työpäivänä jumiin kuusiaitaan ja siitä lähti tela irti, ja eilen kaivettu ojanpätkä oli romahtanut yön aikana, joten töitä kyllä piisaa, vaikka on yötä myöten yritetty niitä vähentää. (kai se on totta mitä sanotaan: ei työ tekemällä lopu)
 |
| Miten tässä ny näin kävi..? |
Laajennusosaa on nyt valmisteltu tuomalla uuden rakennelman pohjaksi suodatinkangasta ja soraa, lisäksi anturan muotit hahmottavat jo hieman laajennuksen rajoja.
Nuori emäntä on keskittynyt pitämään talon tarpeeksi lämpimänä, vaikka alin kerros onkin melko lailla säiden armoilla. Tämä tehtävä on onnistunut, vaikka Tulikivi onkin välillä hieman nikotellut. Savua on tullut vuoroin sisälle, vuoroin ulos, mutta nyt näyttää ihan lupaavalle, ehkä yhteistyö alkaa tästä rakentua.
Lämpöä on pidetty myös mummon vanhojen kasvien takia. Osa niistä on todella isoja ja vanhoja, joten niiden liikuttelua ei ainakaan vielä ole suunniteltu. Kasvit menestyvät jotenkuten edelleen, joten jotakin on osattu ilmeisesti tehdä ilmeisesti oikein.
Tänään meillä kävi mielenkiintoisia vieraita. Vanhan isännän työkaveri kävi koirineen naapurissa treenaamassa homeiden tunnistusta, ja hienosti löytyi monta terveydelle haitallista hometta, tosin turvallisesti petrimaljoissa. Toista koiraa harjoitettiin jälkireitillä pellolla, jossa oli omistajan hetken aikaa kädessä pitämiä pieniä puun kappaleita, jota koiran piti löytää. Kyllä on mies taitavasti kouluttanut hienoja koiria, niin helposti koiran ja omistajan yhteistyö sujui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti