sunnuntai 28. elokuuta 2011

Suunnittelua ja vähän muuta puuhastelua


Meillä kävi tänä viikonloppuna vieraita, ja totta kai vieraille esiteltiin koko maatila, navettoineen ja varastoineen.


Mies löysi sillä reissulla navetan vintiltä, eli meidän jättisuuresta tuhatlaatikostamme, kassakoneita, lehtipuhaltimen, polkupyöriä, traktorin, kuorma-auton, akkuporakoneita... Ja sitten miesten silmään pisti vanha mopo. Pienen välipuhelun aikana mopo paljastuikin aika antiikkiseksi, diagnoosinaan vm. -62 Pappatunturi. Tätä seurasi muutama kahden miehen piirissä suoritettu ilonpomppu.

Lisäksi navetan vintiltä löytyi muutama epämääräisempi aarre…



Tällä ”ranch tourilla” käytiin tutustumassa myös varsinaiseen navettaan, eli siis tuhatlaatikon alakertaan. Minun haaveenani on, että joskus tilalla olisi kotitarpeiksi ja harrastuksena kanoja, vuohia, kesäpossuja… Olen lähiruuan puolestapuhuja, ja pidän ajatuksesta, että tiedän millä ruokani kasvaa ja mitä siinä on. Ja tietysti haluaisin olla varma siitä, että kana, joka minun lautaselleni koipireitensä luovuttaa, on elänyt mahdollisimman hyvän elämän ilman massatuotantoa. Uskon myös todella tällaisen rapsutuksilla ja silittelyllä maustetun ruuan maistuvan paremmalle kuin kaupasta ostettu marinadimössö.

Täältä voi hyvällä mielikuvituksella kuulla jo kotkotuksen...


Kuitenkin kotieläinharrastukseni on valitettavasti/onneksi sortumassa jo alkuunsa, oikeastaan kirjaimellisesti... Vanha navetta nimittäin on betonipohjainen, ja kun lehmät ja lämmitys aikoinaan ovat loppuneet ja navetta jäänyt kylmilleen, routa on tehnyt hirveitä tuhoja navetassa. Sisällä lattia on halkeillut ja kupruillut metrisille kummuille ja tiiliset ulkoseinät pullistelevat hurjan näköisesti. Suurena syynä tähän voi myös olla se, että kaikki tarpeettomat maatilan työvälineet on lastattu, kaiken muun tavoin, navetan vintillä olevaan tilaan. Tällä hetkellä yläkerran ylipaino on niin suuri, että lattiaa on jouduttu tukemaan alakerrasta tukeilla.
 
Navetan kuntoa taivasteltiin myös vieraiden kanssa ja pohdittiin, kuinka kauan navettaan uskaltaa mennä edes sisälle. Mies on jo kallistumassa navetan purkamisen kannalle. Onneksi en tiedä niin paljoa remontoimisesta! Sydämeni särkyisi, jos uskoisin että tilanne on toivoton, enkä saisikaan kuttujani mäkättämään navettaan. Uskon siis vielä, ennen toista lausuntoa, että taitavien miesteni pienellä fiksauksella navetastakin tulee melkein kuin uusi!

Tänä viikonloppuna työt painottuivat suunnittelupuuhiin. Lauantaina mietittiin viemäröintiputkien sijoittelua, ja suunniteltiin kylpyhuonetta, saunaa ja vessaa. Autotallista tulee Miehen oma mökötupa, sinne on suunniteltu baaritiskiä, biljardipöytää ja taidan minäkin saada oman nurkan viinikaapille. Myös mökötupaan vedetään viemäröinti, koska sinne on suunniteltu pieni tiskipöydän paikka baaritiskin yhteyteen.  

Lauantai-iltana istuskeltiin nuoren emännän perheen luona terassilla, ja ihasteltiin syksyn pimeyttä ja kirkasta tähtitaivasta. On se vaan totta, ettei tähtiä näy ollenkaan niin paljon kaupungissa, kuin maalla. Ihanaa ajatella, että joskus tämä viikonloppuhuvi olisi taas joka iltainen näky, toivottavasti osataan nauttia näkymistä yhtä paljon vielä silloinkin.
Tämä on yksi niistä kuuluisista elämän pienistä nautinnoista: elokuun pimeä ilta ja paikallista marjaviiniä





Sunnuntaina sitten tartuttiin rivakasti hommiin! Elokuinen aamu olikin yllättävän paahtava, ja kellarikerroksen viileys oli helpotus.  Saatiin joitakin putkia hahmoteltua paikalleen, kunnes sopivat putkenosat loppuivat muutaman tunnin aherruksen jälkeen. Pihalle oli levitetty kaikenlaisia putkenosia, mutta juuri sellaisia kulmia uupui, joita eniten tarvittiin.

Joten, se homma keskeytettiin tältä päivältä ja lähdettiin kyläkaupalle kahville ja kuuntelemaan kyläläisten hauskoja juttuja!

maanantai 22. elokuuta 2011

Ensihuuma

Ajatus remontista syttyi, kun Mummo päätti muuttaa kirkonkylälle ja talo jäi Mummon muuton jälkeen tyhjilleen, ja kylmilleen. Pohdittiin lämmityslaskuja ja sitä, kuinka öljykattila pitäisi vaihtaa taloudellisempaan ja ympäristöystävällisempään vaihtoehtoon. Mies innostui heti, ja päätettiin tehdä kerralla kunnon päivitys koko vanhalle kivitalolle. Ensimmäiseksi urakaksi päätettiin ottaa kellarikerros, jossa oli autotalli, sauna ja varasto. Vanha betonilattia saa väistyä lattialämmityksen ja uuden laattalattian tieltä.

Kukas se siellä korvat höröllään?

 Talkoisiin on ainakin tänä kesänä osallistunut kiitettävä määrä ystäviä ja sukulaisia. Toivottavasti onnistumme säilyttämään talkoohengen, sillä päätimme tehdä suurimman osan remonttitöistä itse. Onneksi ammattitaitoakin löytyy kummaltakin puolelta sukua.

Kesän 2011 aikana nuoren emännän urakkana oli tyhjentää kellarikerros tavaroista remontin tieltä. Urakka osoittautuikin aikamoiseksi, tavaraa oli kertynyt viimeisen 60 vuoden ajalta paljon, hyvää ja huonoa. Maalaistalossa oli eletty aina sillä ajatuksella, että kaikkea saattaa vielä joskus tarvita. Esimerkiksi liesiä löytyi varastosta kolme kappaletta, arkkupakastin täynnä vanhoja lehtiä, vanhoja kameroita, lasitavaraa ja keramiikkaa, vanhoja lääkkeitä ja kemikaaleja… Niitä pohtiessa kului kauan aikaa. Tarvitaanko tätä? Mihin tämä laitetaan että tämän sitten löytää kun sitä tarvitaan? Yleensä kyllä pinna loppui kesken, ja suurin osa tavaroista päätyi jäteasemalle ja kierrätykseen.  Aarteitakin kyllä löytyi, ja ne ovat visussa tallessa. Hyvän tavaran haaskauksesta hetkellisesti järkyttynyt Mummo lohduttautui sillä, että onneksi ainakin helloja on vielä ullakolla kaksi.

Aarteita löytyi myös talon ulkopuolelta, kuten esimerkiksi tämä vanha kaivo, joka kaipaa vain hitusen rakkautta ja kunnostusta jatkaakseen pihan koristeena vielä vuosia.

Kun sitten vihdoin viimein kellarikerros oli saatu tyhjennettyä, tuli paikalle todellinen remonttipartio: minikaivuri ja dumpperi. Näillä työkaluilla saatiin kaivettua vanha betonilattia pois, ja päästään asentamaan paikalleen todellista kodin sydäntä: maalämpöpumppua ja lattialämmitystä. Kesän aikana mietittiin paljon myös vanhan kivitalon eristysasioita, ja päädyttiin tekemään rinnetalon kellarikerrokseen laajennus, jolloin eristyskin paranee kertaheitolla. Lisäksi laajennuksella emäntä saa keittiön ja ruokailutilan yhteyteen reilun terassin.

Isojen poikien lelut, joilla tuli kyllä todella selvää jälkeä vanhasta lattiasta.

Remontti on tähän asti ollut hieno projekti, jossa olemme saaneet ensimmäistä kertaa tehdä jotakin suurta tulevaisuuden ja oman perheen eteen. Puhalletaan yhteen hiileen, vaikka ollaankin väsyneitä töistä, koulusta ja remontista. Suunnittelemme yhteistä elämäämme enemmän kuin ennen, tämä taitaa olla sitä sitoutumista!

Naapuritkin uskaltautuivat tutkimaan työmaata!