Hyvää kannattaa odottaa...

Niin, otsikon teksti pitää olla oikeastaan elämänohjeena tässä meidän projektissa, blogissa, kaikessa.

Parin kuukauden välein kun päivittää blogia niin on oikeasti jo jotakin kerrottavaakin, eli siis nyt on taas tapahtunut aika paljon! Pojat on olleet ahkeria omien töidensä lisäksi, ja maalämpö on tavoitteena saada toimimaan ennen joulua.

Niinkuin jo edellisessä päivityksessä taisi tulla mainittua, ollaan nuoren isännän kanssa asuttu kesä pienessä mökissä remonttityömaan vieressä. Tämä lemmenpesä alkaa kuitenkin käymään vähän vilpoiseksi ensilumen myötä vaikka lempi leiskuukin ja ensimmäinen hiiri on jo nähty lämmittelemässä eteisessä... Joten muutto on nyt edessä, nuori emäntähän opiskelee Helsingissä ja pääsee lämmittelemään viikoiksi opiskelijakämppään, mutta nuorta isäntää odottaa paluu kotiin ja anopin uuninpankolle. Toivottavasti, kun lattialämmitys (ja lattia) oman kodin alakertaan valmistuu, talo on taas ainakin ihmisasumukseksi kelvollinen ja hätätilanteessa taloon voi jo muuttaa. Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että remontoimme talon valmiiksi ennen kuin muutamme asumaan, koska emme halua asua remonttityömaalla mutta täytyyköhän tästä kuitenkin joustaa?
Lisäksi nuori emäntä on hyväksytty vaihto-opiskelemaan Pietariin kevätlukukaudeksi.

Saas nähdä kuinka käy... Kenen hermot pettävät ensin?

Mutta, remontti on siis taas edennyt ja tunnelin, vaikka se pitkä onkin, päässä on valoa!
Vanha isäntä vuokrasi kaivurin ja isännät kaivoivat maahan kuvassakin vilahtavan tummanvihreän likakaivopömpelin, joka oli jo pitkään koristanut takapihan puutarhaamme.

Lisäksi naapurin isännän avustuksella  maamassat, jotka oli siirretty pihalle alakerrasta ja uuden laajennuksen alta, siirrettiin pois takapihalta. Tämähän oli hyvä idea, kunnes huomasin mihin miehet kasan siirsivät... Navetanrotiskomme edessä on nyt iso kinkama erinäistä rakennusmateriaalia tukkimassa sisäänkäynnit tulevaan maatalon emännän unelmien kotieläintarhaan. Meillä on siis pieniä näkemyseroja tämän kehityskohteen tärkeydestä, mutta en lannistu! Tarvitsen sekä siistin pihan että kanoja ja vuohia navettaamme.

Sisätiloissa vanhan puolen lattialämmitysputket, sähköputket sekä käyttövesiputket on jo vedetty ja nyt pinnistellään vielä laajennuksen saattamiseksi samaan jamaan. Kohta voimme myös valaa lattian! Tai siis, pätevä ammattilainen tulee tekemän homman taidolla siististi ja kerralla hyvin. Tämä on yksi niistä vaiheista, joiden toteutuksesta kukaan ei onneksi halunnut keskustella enempää, eikä sana "talkoot" tullut mieleenkään. Onneksi.

Vanha isäntä on myös jo koekäyttänyt maalämpöputket paineilmalla. Ilma joka kompressorilla pruutattiin letkun toiseen päähän, kiersi pellon poikki asennetuissa putkissa menestyksekkäästi eikä hävinnyt myyrille, jes!

Vapaa-aikaa on pitänyt jakaa myös muuhun kuin remontointiin, ja vaihteluhan virkistää.
Kylämme "kylätalon" remontointiin on kerätty rahaa näyttelemällä jo monena vuonna peräkkäin, ja nuori isäntäkin on saatu totutettua kylän tavoille ja estradille. Harjoitukset veivät jonkin verran aikaa mutta näytelmän esitykset olivat kaikki vain yhtenä viikonloppuna, joten se siitä. Onnistuimme kaikki hyvin ja kylätalon remonttiprojekti etenee nyt keittiöremonttiin. Purku-urakka on kylän väen vastuulla yhteisesti, mutta urakoitsija tekee itse remontin, joka alkaa ihan pian.

Tässä vielä pari kuvaa näytelmästä naapurikylän rodeokuningattaren Leena Borgin kuvaamana:

Tässä vasemmalla olevassa kuvassa juhlitaan olympiavuotta Pienviljelijäyhdistyksen iltamissa vuonna 1952, jolloin talo oli juuri valmistunut.

Ja alla olevassa juhlia lopetellaan painin merkeissä...

Vanha isäntä heiluu kummassakin kuvassa yhdistyksen puheenjohtajana ja juhlien tirehtöörinä, nuori isäntä sai ylleen vanhan Suomi-verkkarin olympiahenkeen ja minä olen eloveenatyttönä keltaisen hulavanteen kanssa. Nuori isäntä teki myös nopean vaatteiden vaihdon parin neliön pukeutumistilassa ja taltutti humalaisen, nuoreen emäntään kyntensä iskeneen laulajanrentun yhdessä "veljensä" kanssa.

Historian tapahtumiin kylällä perustuva näytelmä oli hauska siitäkin syystä, että ohjaaja oli roolijaossa laittanut nuoren emännän Taavilan talon miniäkokelaan ja nuoren isännän talon alkuperäisen nuoren isännän rooliin. Aloittelimme näytelmässä seurustelua ja kylän naisten tuomio Taavilan nuoren isännän valinnasta taisi olla että "hyvä talousihminenhän se on, kyllä siitä hyvä emäntä Taavilaan tulee!"

Oli myös kiva kertoa näytelmän jälkeen tansseissa vanhoille tutuille että olemme oikeasti pariskunta ja remontoimme Taavilan taloa omaksemme juuri tällä hetkellä.


Nuori isäntä aloitti myös jahdin hirviporukan mukana tänä syksynä. Meidän pihapiirissämmehän on myös metsästysporukan saaliin käsittelytila, joten kauas ei tarvitse tätä harrastusta varten lähteä. Pari viikonloppua jahdissa on tuottanut porukalle jo neljä hirveä. Nuori isäntä ei vielä tänä syksynä tartu aseisiin vaan toimii oppipoikana tulevia vuosia varten (Reservin upseeri ja aseistakieltäytyjä, kommentoi vanha isäntä). 

Minä olen kolunnut metsiä anopin kanssa silloin kun olen joutanut ja saanut saaliiksi sieniä ja puolukoita. Muuten olen yrittänyt opiskella ja saada opintoja eteenpäin, kun edelleenkin kykyni remontoinnissa yltävät vain dokumentointiin...

Katosta lattiaan

No niin, kesäkin tuli vihdoin! Kylmän alkukesän jälkeen kiittelimme viisauttamme säästää lomat loppukesään. 

 

Talon vanhan ja nuoren isännän muutama kesälomaviikko on kulunut tiukasti työn touhussa ja pitkiä päiviä raksalla on kertynyt kummallekin töiden edistyessä. Tapana on ollut aloittaa työt kahdeksan jälkeen aamulla, mutta sattui yhtenä päivänä niinkin, että nuoren isännän olisi pitänyt päästä katsomaan jalkapalloa, joten aikataulu meni sen päivän osalta uusiksi. Aikansa pohdittuaan vanha isäntä totesi vain, että pitää aloittaa muutamaa tuntia aiemmin, että ehtii suihkuun ja peliin ajoissa. Ja niin kävi.

Niin ja myös satunnaiset saunavieraat ovat joutuneet remppahommiin, koska isännät eivät malta tulla seurustelmaan vieraiden kanssa... Että tervetuloa vaan meille saunomaan!

Kevään jäljiltä tehokaksikko kävi ensin laajennuksen katon kimppuun. Keltaisen pressu sai väistyä ja kattopalkkien varaan levytettiin eristevillat, niiden päälle tuulensuojalevyt jonka päälle tuli koolinki-sahatavarasta 75 mm tuuletusraot, pontattu ruodelaudoitus, aluskate ja viimenään huopakate.

Laajennuksen räystäitä jatkettiin puolisen metriä seinän ulkoreunasta ja otsalaudat maalattiin valkoiseksi. Alkaa näyttää jo aika hyvälle! Enää katon päältä puuttuu vain terassi, mutta se voi odottaa, nyt siirrytään taas sisätiloihin.

Koska laajennus tulee hieman alemmas kuin vanha osa talosta, hieno hiekkamaa meinaa karata vanhan osan alta. Aikamme ihmeteltyämme totesimme, että jos asialle ei tehdä mitään, talo on kohta kumossa. Laajennuksen anturaan muurattiin siis harkoista tukimuuri ja vanhaa seinää vasten valettiin betonia, jottei maa enää sortuisi vanhan osan alta. Samalla laitettiin myös lattiakaivot ja viemäriputket pesukoneelle ja eteisen tulevalle kura-altaalle. 

Nuori emäntä sai näyttää kyntensä tavarantoimittajana, kun viemäriputkea olikin liian vähän. Lähdin reippaasti henkilöautollamme kylän rautakaupalle lapun kanssa, jossa luki ”3 m viemäriputkea”.  Näytin tätä lappua kassalla, ja sain vastauksen, ettei rautakaupassa ollut niin lyhyttä putkea, vaan täytyisi ostaa 6 metriä kyseistä tavaraa. Pidempi putki olisi kuitenkin suhteessa halvempi ostos, joten tämä oli kauppiaan mukaan melkeinpä ohittamaton tarjous. Hyväksyin kohtalomme, mutta kysyin kuitenkin mitenköhän saan putken kuljetettua kotiin. Kauppias totesi, että putki pitää sahata kahteen osaan, eli kahteen 3 metrin pätkään. Kun kauppias sitten viritteli putkea varastolla autoomme, mikä oli melkein mahdoton tehtävä, tuli mieleen, miksen olisi voinut ottaa vain toista pötköä..? No, putket saatiin työmaalle ja ainakin toiselle pätkälle löytyi käyttöä heti.

Laajennuksen anturan tukea muurattaessa, viimeisen harkkorivin kohdalla, huomattiin että vesipisteitä tarvitaan myös kodinhoitohuoneessa ja eteisessä. Nämä pikkuseikat olivat unohtuneet muurausvimmassa, ja nyt pohdittiin että anturan tukeen tietysti piti muurata myös laajennukseen menevät putket. Siis putkitöihin, mutta mistä putket? Tällä kertaa pojat lähtivät ihan ison kylän kaupoille, joten matkaa tuli ja aikaa kului. Koska ennakointi ei nähtävästi ole vahvoja puoliamme, pitkät etäisyydet oikeastaan joka paikkaan tuovat lisäkustannuksia alati venyvään remonttibudjettiimme.

Tässä vielä sekalaisia kuvia punaisten ja sinisten putkien ja pölyn keskeltä:

Noh, jos toisilla on ollut työntäyteinen kesä, on nuori emäntä saanut kyllä hieman levätäkin haastavien muonitustehtävien lomassa.  Olen käynyt mustikassa mustikkapiirakka-verukkeella, ja lenkkeilemässä kyläkaupalla puuttuvien ainesosien perässä, joten minun osassani ei kyllä ole ollut valittamista. Parasta on kyllä ollut tulla työmaalle muutaman tunnin välein ja huomata, kuinka paljon työt ovat aina edistyneet, hyvä pojat!

Tauon paikka! Kyläkaupan baarilla huuhtotaan pölyt kurkusta.

 Lopuksi vielä pari kesäistä kuvaa sukulaislapsista lomatouhuissa:

"Suu auki hepokatti!" sanoo kummityttö Nelli mummin Roosa-hevoselle.

Siskonpoika Leevi oppi ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, muutaman mustelman kera...
Harjoitusmaastona hiljaiset metsätiet upeine maisemineen.

Kesäisiä tunnelmia Taavilasta

Apua!

Ihan kamalan kauan on edellisestä päivityksestä! Kaikkea on taas tapahtunut, tai siis kaikkea muuta kuin remontointia...  taas...
Talon remontti on nyt siinä vaiheessa, että seuraavana laajennukseen täydennetään ihan oikea katto keltaisten pressujen tilalle. Talvella katon päällä oli lunta ja kevään koittaeesa isäntämiehet innostuivat tekemään polttopuita. Nyt kesälomasuunnitelmat on lyöty lukkoon: katto on saatava!

Tässä kuvia isäntien uudesta, yhteisestä rakkaasta...

Meidän kesäsuunnitelmat muotoutuivat kun luovutimme asuntomme pääkaupunkiseudulla tuttavapariskunnan käyttöön kesäksi, jotta saamme olla lähempänä tulevaa kotia. Muutimme pieneen vanhaan mökkiin, joka kuitenkin on sisältä remontoitu ihan siistiksi muutama vuosi sitten. Nyt siis selityksiä ei enää huolita: hommiin!
Vappuna oli muuten ihanan keväinen keli, ja lämmin ilma helli meitä jo muutaman viikon ajan. Nyt ollaan sitten palattu ihan suomalaiseen alkukesään, ylioppilaiden lakkiaispäivänä 11 astetta lämmintä, sadetta ja tuulta... Sää antaa myös oman säväyksensä mökissä majailemiseen, meillä ei nimittäin ole sisävessaa ollenkaan. Kaikki muut mukavuudet pleikkarista kuumavesiboileriin löytyvät kyllä, mutta vesiklosettia ei tähän tönöön ole saatu. Kylminä aamuina nuori emäntä ainakin miettii kaksi kertaa, että kävisikö vaikka aamukahvilla lähikaupalla, ihan vaan sen takia että pääsee samalla rahalla sisävessaan.

Viimeisin projektimme on ollut istuttaa uutta metsää hakatun tilalle vanhan isännän metsissä. Tämä "yhden viikonlopun" projekti, 3600 kuusta sekä 2000 koivua imi kaikista mehut, vaikka töitä tehtiin talkoovoimin. Tai itse asiassa mehut meistä imivät varmaankin kymmenettuhannet mäkäräiset kavereinaan muutama sata hyttystä. Taimet ovat nyt suurin piirtein kaikki maassa (tuntuu että lopuilla ei olekaan niin väliä, jos vaikka kuivuvat ja kuolevat ennen kuin saadaan ne maahan) ja tämän jälkeen varmasti pidetään kunnon tauko katsomattakaan lapioon tai istutusputkeen.
Tässä muutama taidonnäyte:

Nyt kun lumet remonttikohteen ympäriltä ovat sulaneet, "ihana" piha tulee taas näkyviin. Piha ei ole kovinkaan hurmaavan näköinen ja tuntuu, että jos sisätyöt joskus loppuvat, pihatöitä on ainakin sadaksi vuodeksi! Ehkäpä laajennuksen katon valmistuminen antaa uutta puhtia ja sen jälkeen uskalletaan suunnitella jo vähän terassiakin laajennuksen katon päälle. Varta vasten lähdin yhtenä iltana hakemana mummon raparperipensaasta muutamaa vartta talon takapihalta vain huomatakseni, että edellissyksynä kaivettu salaojan laskuputki menee suoraan raparperinjuurien keskeltä. Railon reunoilta kyllä työntyi esiin sinnikkäästi muutama raparperinvarsi... Ennen raparperikiisseliä pitää siis siirtää sitkeät juurakot uuteen paikkaan.

Tässä kuvia uusilta lenkkipoluilta, maisemat ovat niin ihmeellisiä, että lenkitkin venyvät aina paljon suunniteltua pidemmiksi!

Olemme keksineet täällä uudessa kotipaikassa jo paljon tekemistä; nuori isäntä käy pelaamassa 6. divarin jalkapalloa läheisellä kentällä sekä pelaamassa vanhan isännän kanssa lentopalloa viereisessä kylässä. Anoppi tutustutti nuoren emännän Vekaranjärven varuskunnan sotilaskotikahvioon, sotilaskotisäätiö pitää varuskunnassa kahvilaa, jossa me tiskarit olemme vapaaehtoisia. Ilta oli ihan hauska, tutustuimme todella muihin kylän sisariin, joista kaksi ahkerinta oli ollut toiminnassa mukana jo yli 40 vuotta! Kotiin tuliaisiksi tarttui tietysti sotkun munkkeja...
Yhdessä melkeimpä koko kylän kanssa olemme olleet mukana kylätalolla esitettävässä Sodan Varjoist-näytelmässä. Näytelmä kertoo kylän vanhoista tapahtumista, mm. siitä kuinka vanha emäntä viisikymmentäluvun alussa saapui kylän myymälänhoitajaksi, ja kuinka jo edesmennyt talon vanha isäntä hurmasi hänet loppuiäksi. Hauskinta tässä on, että nuori emäntä näyttelee esityksessä mummoaan, ja tämä komea nuori mies on tietysti nykyinen nuori isäntä. Kerran viikossa nuori emäntä saa siis ihan luvan kanssa fiilistellä ja katsella maailmaa nostalgisen roosan väristen lasien läpi, muun aikaa nuorta isäntää viedään metsähommiin, kalaan ja työreissuille. Niin ja tietysti kohta taas remontoimaan.

Lopuksi vielä kuva jonka piti tulla blogin vappujulkaisuun. Kuvassa poseeraavat nuori emäntä, emännän sisko sekä siskonpoika. Hauskaa vappua näin jälkikäteen ja varmuuden vuoksi Jussit etukäteen :)

Vihdoin auringonpaistetta!

Nyt laajennuksessa työn alla on ikkunoiden asennus, ja miten upea keväinen maisema ensimmäisestä asennetusta ikkunasta jo paistoikaan! Laajennus sai jo ensimmäisen "harjoitus" ikkunan ansiosta vähän lisää valoa ja oikean kodin tunnelmaa. Kehystetty maisema on kuin vuodenaikojen mukaan muuttuva taulu.

Vanha isäntä teki ikkunatilauksen, ja ikkunat tulivat 6 viikkoa tilauksen jälkeen toimitettuna kotipihaan, nimettyinä omien huoneidensa mukaan. Ainoa ihmetys oli, kuka päättikään ikkunoiden karmien värit? Sisäväri on hyvä, valkoinen, mutta ulkoapäin karmit ovat ruskeat! Ehdin jo ääneen ihmetellä, miksei minulta kysytty mitään, punainen olisi sopinut talon väreihin paremmin... Mutta kävi ilmi, että minulta oli kysytty, ja olin hyväksynyt ruskean värin. Joten, suu suppuun, väri on hyvä.

Tässä hieman ikkunakuvia, harmi vaan että kameramies ei ollut paikalla kuin paketin purkamisen ajan, ja kuvat valmiista työstä on otettu jälkeenpäin.

Nuori isäntä oli hakenut kaupungista tullessaan keittiöesitteitä, ja nyt sitten valkkailtiin jo uutta keittiötä. Onneksi sen tyylistä päästiin helposti sopuun, nyt vain kun muistettaisiin sopimuksemme vielä silloin kun joskus pääsemme keittiön kimppuun 2. kerroksessa.

Lopuksi vielä pari keväistä kuvaa Taavilasta. Hyvää maaliskuuta! :)

Onneksi on sentään katto pään päällä...

Laajennus on melkein valmis!

No, m e l k e i n... Mutta on ihan eri asia päästä tilaan sisälle, nähdä ikkunat ja oven paikka sisältä päin, ja kuvitella kuinka uudesta osasta kuljetaan vanhalle puolle, kuin hahmotella kokonaisuutta ulkoapäin. Siksi siis julistin lauantaina, että laajennus tuntuu jo melkein valmiilta.
Mutta, kokonaisuuskin koostuu pienistä asioista, joita tästä projektista vielä muutama puuttuu, mainittakoon nyt vaikka lattia, katto, väliseinät, ikkunat, ovet...

Vanha isäntä on taas urakoinut viikot remontin kimpussa, ja tulostakin on tullut. Viime viikonloppuna me "nuori parikin" pääsimme osallistumaan ja hoidettiin parisuhdetta remontoiden. Tai siis, minä löysin vanhoja perunkirjoja, verokuitteja ja jopa sähköliittymän avaussopimuksen, ja nuori isäntä rakensi väsymättä meille kattoa pään päälle.

Tässä hieman kuvakavalkadia viikonlopulta:



Viileässä on terveellisempää?

Höyrynsulkumuovin asennus turvallisesti A-tikkailla(ko)

Ei enää lämpöä harakoille!

Sillä välin kun miehet huhkivat laajennuksessa, minun suunnitelmissani oli tehdä lumityöt kolmannen kerroksen parvekkeella. Ongelma tuli vastaan siinä, että en saanut parvekkeen ovea auki metrisen kinoksen takaa... Tyydyin siis vain ihmettelemään lumenpaljoutta ikkunasta huuli pyöreänä ja lykkäsin parvekkeen tyhjennystä vähän keväämmälle.

Syy siihen, miksi älysin inspiroitua näistä lumitöistä, oli että muistin, miten viime keväänä parvekkeelta vuoti lorottamalla katosta vettä ulkoeteiseen. Nyt pitää skarpata ja muistaa putsata parveke ennen kuin luonto tyhjentää sen eteiseen...

Koska viikonloppuna oli aika viileää, jouduimme lämmittämään vähän enemmän myös muualla. Vanhan isännän puuhellalla valmistui aivan mielettömän hyviä välipalaleipiä rakkaille remonttimiehille. Naapurikylässä olevan Arvilan tilan leipomon hiivaleipää voissa paahdettuna, päällä broilerin file ja kanttarellikastiketta. Muutama joulusieni päälle koristeeksi ja eikun hammimaan! Ja, mikä parasta, koti lämpeni taas hieman enemmän...




Ja lopuksi vielä sekalaisia kuvia joltakin, joka halusi hiippailla ulkona kuvailemassa hieman alle 30 asteen pakkasessa...