sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Harrastuksia

Lauantaina käytiin tahoillamme harrastamassa, Mies lähti jo kukonlaulun aikaan jänismetsälle ja iltapäivästä kauden viimeiseen jalkapallopeliin. Minä kulutin päivän ihmetellen erilaisia sieniä metsässä. Suolasienet saatiin anopin ja siskon voimin kerättyä, eli joulu tulee sittenkin! Lisäbonuksena löydettiin myös orakkaita, kantarelleja ja suppilovahveroita.

Lauantaina syötiin tietysti lähiruokaa, suppilovahvero-kasvispaistosta (Miehen metsästysreissu oli tällä kertaa tyhjä arpa, ja anopin maasta nousee kesäkurpitsaa ihan Simona!) ja jälkiruuaksi Miehen tädin terniuunijuustoa karviaismarjahillon kera. Tästä sai taas voimaa pitkäksi aikaa!

Illalla saunottiin rantasaunalla ja taidettiin uida viimeisen kerran ennen ensi kesää, oli se vesi niin kylmää! Oman viehätyksensä elämykseen toi myös äkkiä pimenevä syysilta. Kynttilät tietysti muistuivat mieleen vasta sitten, kun ei enää nähnyt mitään…

Ruska valtasi jo parvekkeenkin!

Alakertaan oli ilmestynyt viikon aikana sininen lattiapinta. Isä oli yllättänyt meidät ahkeroimalla iltaisin ja asentamalla lekasoran päälle styrofoam-kerroksen. Tämän päälle askarreltiin sunnuntaina styroksipatja ja täytettiin kaikki jäljelle jääneet rakoset uretaanimassalla. Lisäksi lattia valettiin jo valmiiksi lattiakaivojen ympäriltä, että ne pysyvät paremmin paikallaan.






Seuraavana voidaankin haaveilla jo lattian raudoituksesta ja laajennuksen kaivamisesta. Laajennukseen tulee tekninen tila, johon asennetaan maalämpöpumppu. Tällä hetkellä suunnitelmat maalämmön ottopaikasta ovat muuttuneet ja lämpö otetaankin viereisestä pellosta. Jossain vaiheessa meinattiin ottaa lämpö vieressä olevan järven pohjukasta, mutta järvi ei taidakaan olla tarpeeksi syvä.

Tätä ette muuten kyllä arvaa! Jätin Miehen ja Isän hetkeksi yksin laittamaan lattiaa, ja kun tulin, heillä oli suunnitelma spa-tilasta alakertaan! En itse ollut tällaista uskaltanut edes toivoa, mutta pikku hiljaa haaveissa alkoi hahmottua kuinka saunasta kuljettaisiin kahteen suuntaan, suihkutilaan ja sitten tänne hemmotteluosastolle jossa olisi poreallas… Katsotaan kuinka tämän kanssa käy, taidan taas hurahtaa!

Ehkä jotakin tämän tyylistä...?

Kun kirjoitin otsikon harrastuksista, mietin tätä remontoimista. Remontointi on vähän niin kuin työ, koska tätä pitää tehdä että saa talon valmiiksi. Mutta toisaalta, pääsisimme varmasti paljon helpommallakin jos päättäisimme vain asettua jonnekin muualle, joten onko tämä sitten vain masokistinen harrastus? Mene ja tiedä, kuitenkin saamme viettää aikaa yhdessä nyt enemmän kuin useimpina viikonloppuina, ja kumpikin tietää, mitä tehdään joka viikonloppu töiden jälkeen ainakin seuraavan kolmen vuoden ajan. Lisäksi ainakin minä arvostan edelleen vain enemmän Miestäni, kun nähen hänen puurtavan hiki hatussa oman onnelamme eteen. Ja perun kyllä kaikki pahat puheeni (jos sellaisia sammakoita on joskus suutuspäissäni saattanut suusta lipsahtaa) myös Miehen kavereista, jotka kyllä reippaasti ovat useana viikonloppuna uhranneet aikaansa meidän kodin lämpimän lattian puolesta.

Tässä Paskitsuudaa taukojumpaksi (Eli siis puukkoa heitellään toisen jalkojen väliin maahan pystyyn, taitolaji mitä suurimmassa määrin)

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Päivä pallomeressä

Kellarikerroksen hiekkapohja tärytettiin tasaiseksi jo aikaisemmin viikolla, ja viikonloppuna viriteltiin suodatinkangasta hiekan päälle suojaamaan tulevia tärkeitä eristyskerroksia. Lisäksi vedettiin uusi käyttöveden tuloputki kaivolta talon sisälle. Valkoinen vesiputki piti saada sinisen suojaputken sisään, ja siinä olikin parin miehen kova työ. Mielessä taisi käydä kysymys: mihin tätä suojaputkea tarvitaan?  Aikamme pohdittuamme mahdollisia vesivahinkoja lattian alla, jotka saattaisivat seurata tämän työvaiheen ohittamista, vesiputki solahti suojaputken uumeniin uudella innolla.

Suodatinkankaan päälle tuotiin ensimmäinen eristyskerros kohti lämmintä kotilattiaa: lekasoraa.  Minustakin oli tänä viikonloppuna jonkin verran apua remonttitöissä kun peittelin lattiaa suodatinkankaalla ja 6-vuotiaan siskonpoikamme kanssa levittelimme lekapapuja tasaiseksi matoksi vanhan autotallin lattialle. Lekapapujen levitys olikin ihan hauskaa hommaa, jotakin pallomeren ja hiekkalaatikkoleikkien väliltä, eli siis viihdyimme hyvin. Välillä pidettiin saappaidentyhjennystaukoja ja  karisteltiin kengissä salamatkustajana pyörineet pavut takaisin omille paikoilleen.

Kylpyhuoneen ja saunan puolelle suunnitellaan vielä lattiakaivoja, joten se alue rauhoitettiin vielä hetkeksi.



Kävin lauantaina haistelemassa rautakaupassa erilaisia sisustusjuttuja, ja löysin tietysti vaikka ja mitä ihanaa. Toivottavasti saataisiin hommat pian siihen vaiheeseen, että pääsisin toteuttamaan kaikki ihanat ideat mitä päässäni koko ajan pyörii!

Lisää ideoita tarttui mukaan siskoltani, jonka perheen uusinta tulokasta kävimme tervehtimässä. Pienen cockerspanielinpennun ympärillä kävi kolmilapsisen perheen onnellinen kuhina, kun 9 viikkoa vanha Robin räpsytteli uskomattoman pitkiä silmäripsiään ja heilutteli pientä valkoista hännänpäätään. Arvaatte varmaan siis, minkä idean sain…?

P.s. Voitteko kuvitella, kuinka vaikeaa oli ottaa kuva tästä vauhtivillestä?!

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Putkien- ja aarteenmetsästystä



Putkihommia jatkettiin tänä viikonloppuna. Putkipartio sai asennettua kellarikerroksen viemäriputket ja radonputken, joka oli minulle uusi tuttavuus. Paksu putki käärittiin valkoiseen kankaaseen ja  haudattiin viemäriputkien kanssa maahan, jolloin haitallinen radon-kaasu kulkee putkea pitkin turvallisesti taivaan tuuliin, kuulemma.

Aikaisempi minikaivuri-dumpperi-yhdistelmä oli niin tehokas, että maata pitikin tuoda taas lisää kottikärryillä putkien ympärille. Pojat huhkivat pitkän päivän, ja saivat putket ensin kaivettua maahan ja sen jälkeen haudattua huolellisesti hiekalla.



Syksy sateineen on tullut, ja kävikin monta kertaa niin, että työnjaossa lyhyemmän tikun vetäneet lapioivat hiekkaa kottikärryihin sateen saattelemana. Lisäksi tämän päivän talkoolounaamme, Atrilli, paistui tikuissa juuri sopivasti ennen uutta sadekuuroa. Santsaajat kyllä kastuivat!





Sillä välin kun alakerrassa tehtiin hikistä ruumiillista työtä, minä lajittelin kerrosta ylempänä astioita keittiöstä. Päätin, että aloitan tavaroiden raivaamisen ajoissa, jotta olen varmasti valmiina, kun remontti siirtyy tähän kerrokseen. Lisäksi, en oikein osaa auttaa putkitöissä, joten voin käyttää tämänkin ajan hyödyksi.

Tämäkin tehtävä osoittautui ihan hauskaksi tavaksi viettää viikonloppua. Löysin vanhaa Arabiaa, tehtaanpiippuja, Iittalan taidelasia ja vaikka ja mitä. Isän ja papan hiihtokilpailulusikoita oli paljon erilaisia, jopa suojeluskunnan ajoilta. Käärin kaikki huolellisesti sanomalehteen ja pakkasin laatikoihin. Nyt aarteet on helppo siirtää säilöön remontin tieltä. Lisäksi löysin vanhoja pyöreitä kakkuvuokia, joista haaveilin jo teosta keittiön seinälle. Palkintolusikoista sain idean keittiön valaisimeen... Eli siis viihdyin hyvin! ikkunasta kerkesin välillä vilkaisemaan, että hiekka ja putket liikkuivat, jonkunhan se pitää olla työnjohtotehtävissäkin...





Kun hommat alakerrassa vihdoin saatiin päätökseen, eli putket piilotettu hiekan sisään ja tarkistettu, että tällä kertaa hiekkaa on tarpeeksi, lähdimme saunomaan päivän pölyt pois ja kirkonkylän paikalliseen rosvopaistijuhlille. Ruoka oli herkullista ja kruunasi taas yhden hyvän työpäivän! Iso kiitos talkooporukalle ja kiitos myös Eijalle, joka kehui blogiani!