sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Sähkövalon pimeyttä ja lumen valoa

Rakastan kynttilöitä ja takkatulen loimua, ja haaveilen kokkailevani idyllisesti ja ekologisesti mummon vanhalla puuliedellä… Mutta en silti tarkoittanut tätä! Koko Pohjois-Kymenlaakso oli ilman sähköjä viikonlopun ja elämä maalla ei yhtäkkiä enää ollutkaan niin seesteistä. 



Joulun jälkeiset myrskyt eivät katkaisseet meiltä sähköjä ja ehdimme jo huokaista helpotuksesta, mutta talven ensimmäinen raju lumisade kaatoi myrskyjen heikentämiä puita ja taivutteli niitä sikin sokin konkeloiksi. Metsäkoneurakoitsijat ja armeijan kalusto tekivät töitä kellon ympäri maa ja ilmassa poistaessaan sähkölinjoille taipuneita puiden oksia ja tielle kaatuneita puita sillä välin kun me viriteltiin kynttilöitä ja tulia takkoihin. Anoppilassa ja meidän kotona oli onneksi mahdollisuus lämmittää takkaa ja lämmittää ruokaa leivinuunissa, mutta naapuri oli lähtenyt etelään lomareissulle ja hänen talossaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sähköllä toimiva öljylämmitys. Lisäksi, kun sähköt palautuivat, vesi ei edelleenkään juossut hanoista koska kylän kaivolle muutaman kilometrin päähän ei vielä tullut sähköä.

Sähkökatkosta innostuneena sain taas kokea treffit miehen tyyliin kun nuori isäntä lämmitti meille kahdelle rantasaunan muistellaksemme ensimmäistä tapaamistamme. Tunnelma oli aivan ihana sitten kun lämpötila saunatuvassa pikkuhiljaa nousi ja päästiin kuoriutumaan vilteistä, sopivasti samaan syssyyn lämpeni saunakin. Kokemuksen kruunasi vasta satanut puuterilumi, johon rynnättiin saunasta vilvoittelemaan.




Vuoden alun rakennusurotekoihin kuului betonisen vanhan parvekkeen irrottaminen talon seinästä ja kattovasojen asennus laajennusosaan. Parvekkeen irrotus vaati keksijä Yskäsen taitoja, joten vanha isäntä pääsi toimimaan omassa elementissään irrottaen metalliset kiinnikkeet ja vinssaten betonimöhkäleen lankkuja pitkin laajennuksen ulkopuolelle tömäyksen saattelemana (saattaa kuulostaa helpolta, mutta kyllä vaan taisi hiki virrata…)
Huilitauko ikuisuuden kestävän rälläköinnin lomassa..

Vihdoin: poika tulee kotiin!













Ja maakosketus!






Pitää muuten vielä kiittää kaveriamme Reettaa, joka myöskin ilmeisesti lukee blogiamme. Hän toi meille minun mielestäni kenties maailman parhaan joululahjan: sytykeruusuja. Siis munakennoista ja steariinista askarreltuja ruusunmuotoisia kauniita käppyröitä, jotka sytyttyään takuulla sytyttävät takkatulenkin. Tämä on säästänyt talon emännältä monta hermoa. Jostain syystä  minä olen mm. takan sytyttämisoperaatioineni saanut kaupunkilaisnaisen maineen...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti