No niin, vasta edellisessä kirjoituksessa pääsin kehumaan, että nyt varmaan päivitämme kuulumisia tiheämpään tahtiin… Suunnitelmat menivät kuitenkin monella tapaa monta kertaa uusiksi viime kirjoituksen jälkeen.
Lämmönkeruuputki saatiin peltoon vanhan isännän loman aikana, ja vanha isäntä palasi ansaitusti palkkatöiden pariin lepäämään. Myös maalämpöpumppu saapui, mutta paikka sille on vielä tekemättä, joten käyttöönotto saa vielä odottaa.
Mietimme pitkään, kuka tekee laajennuksen. Vaikka tarkoituksemme oli tehdä mahdollisimman paljon itse, laajennus on niin tärkeä ja näkyvä osa kotia, että sen on pakko onnistua hyvin. Kyselimme tuntemiamme muurareita apuun, mutta kaikilla tuntui olevan jo valmiiksi kalenterit täynnä töitä. Vanha isäntä oli jo luovuttamassa ja pohti, josko ainakin alkua voisi tehdä jo itse. Onneksi nuoren isännän veli, ihan oikea ammattimies, suostui auttamaan vaikka onkin kiireinen omien töidensä kanssa. Ehtona on, että hän ja vain hän muuraa seinät pystyyn, eikä kukaan muu tee ”iltavuoroja”.
Laajennusta on tällä hetkellä tehty kaksi päivää, 5 harkkorivillistä. Tätä ennen tehtiin perustus, jonka päälle harkot nyt muurataan. Tämäkin homma siis kysyy kärsivällisyyttä, minkä puutostila alkaa jo nuorta emäntää vaivata ja säteilee muihin. Varmasti osasyy siihen on, että ei voi itse tehdä mitään asian edistymiseksi. Joka tapauksessa mieli synkistyy samaa tahtia alkutalven mukaan. Pelko siitä hiipii, että onkin haukattu liian iso pala, laajennus ei tule valmiiksi tämän talven aikana. Jaksammeko tämän kaiken muiden kiireiden kanssa..?
Positiivisena asiana, mitä moni ei ehkä niin näkisi, on että sää on vielä marraskuun lopulla näin lämmin. Miehet voivat olla muurailemassa, kunhan vaan sade ja lumi pysyvät loitolla. Lämmitystäkään ei tarvitse ajatella yhtä aktiivisesti kuin nyt, kun lämpötila vielä jotenkuten keikkuu plussan puolella.
Niin ja lämmityksestä puheen ollen, nuori emäntä on saanut apua lämmitykseen Mitsubishi-merkkiseltä pikku apulaiselta. Vanha isäntä teki ”heräteostoksen”, ilmalämpöpumpun. Asentaja kävi muutama päivä sitten, ja nyt lämpötila pysyy varmasti sopivana, vaikka Tulikivellä olisikin vapaapäivä.
Kun olemme nyt saaneet olla enemmän täällä maalla, olemme päässeet osallistumaan mm. kyläyhdistyksen pikkujouluihin ja metsästysporukan hirvipeijaisiin. Nuori isäntä on myös päässyt vähän juoksemaan metsässä ja purkamaan riistaviettiään. Olemme tavanneet uusia ja vanhoja tuttuja ja on tullut mietittyä ystäviä, maaseudun yhteisöllisyyttä ja naapurustoa. Vaikka täällä onkin pimeää ja märkää, ja silloin tällöin asioissa on vähemmän järkeä, voi aina luottaa siihen, että ei ole ikinä yksin. Siitä huolimatta että ikkunasta ulos katsoessa näkee vain oman naamansa.
Tänä iltana taidamme sytyttää muutaman kynttilän ja nuori emäntä kehuu oikein urakalla miehiä hyvästä työstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti