Hyvää kannattaa odottaa...

Niin, otsikon teksti pitää olla oikeastaan elämänohjeena tässä meidän projektissa, blogissa, kaikessa.

Parin kuukauden välein kun päivittää blogia niin on oikeasti jo jotakin kerrottavaakin, eli siis nyt on taas tapahtunut aika paljon! Pojat on olleet ahkeria omien töidensä lisäksi, ja maalämpö on tavoitteena saada toimimaan ennen joulua.

Niinkuin jo edellisessä päivityksessä taisi tulla mainittua, ollaan nuoren isännän kanssa asuttu kesä pienessä mökissä remonttityömaan vieressä. Tämä lemmenpesä alkaa kuitenkin käymään vähän vilpoiseksi ensilumen myötä vaikka lempi leiskuukin ja ensimmäinen hiiri on jo nähty lämmittelemässä eteisessä... Joten muutto on nyt edessä, nuori emäntähän opiskelee Helsingissä ja pääsee lämmittelemään viikoiksi opiskelijakämppään, mutta nuorta isäntää odottaa paluu kotiin ja anopin uuninpankolle. Toivottavasti, kun lattialämmitys (ja lattia) oman kodin alakertaan valmistuu, talo on taas ainakin ihmisasumukseksi kelvollinen ja hätätilanteessa taloon voi jo muuttaa. Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että remontoimme talon valmiiksi ennen kuin muutamme asumaan, koska emme halua asua remonttityömaalla mutta täytyyköhän tästä kuitenkin joustaa?
Lisäksi nuori emäntä on hyväksytty vaihto-opiskelemaan Pietariin kevätlukukaudeksi.

Saas nähdä kuinka käy... Kenen hermot pettävät ensin?

Mutta, remontti on siis taas edennyt ja tunnelin, vaikka se pitkä onkin, päässä on valoa!
Vanha isäntä vuokrasi kaivurin ja isännät kaivoivat maahan kuvassakin vilahtavan tummanvihreän likakaivopömpelin, joka oli jo pitkään koristanut takapihan puutarhaamme.

Lisäksi naapurin isännän avustuksella  maamassat, jotka oli siirretty pihalle alakerrasta ja uuden laajennuksen alta, siirrettiin pois takapihalta. Tämähän oli hyvä idea, kunnes huomasin mihin miehet kasan siirsivät... Navetanrotiskomme edessä on nyt iso kinkama erinäistä rakennusmateriaalia tukkimassa sisäänkäynnit tulevaan maatalon emännän unelmien kotieläintarhaan. Meillä on siis pieniä näkemyseroja tämän kehityskohteen tärkeydestä, mutta en lannistu! Tarvitsen sekä siistin pihan että kanoja ja vuohia navettaamme.

Sisätiloissa vanhan puolen lattialämmitysputket, sähköputket sekä käyttövesiputket on jo vedetty ja nyt pinnistellään vielä laajennuksen saattamiseksi samaan jamaan. Kohta voimme myös valaa lattian! Tai siis, pätevä ammattilainen tulee tekemän homman taidolla siististi ja kerralla hyvin. Tämä on yksi niistä vaiheista, joiden toteutuksesta kukaan ei onneksi halunnut keskustella enempää, eikä sana "talkoot" tullut mieleenkään. Onneksi.

Vanha isäntä on myös jo koekäyttänyt maalämpöputket paineilmalla. Ilma joka kompressorilla pruutattiin letkun toiseen päähän, kiersi pellon poikki asennetuissa putkissa menestyksekkäästi eikä hävinnyt myyrille, jes!

Vapaa-aikaa on pitänyt jakaa myös muuhun kuin remontointiin, ja vaihteluhan virkistää.
Kylämme "kylätalon" remontointiin on kerätty rahaa näyttelemällä jo monena vuonna peräkkäin, ja nuori isäntäkin on saatu totutettua kylän tavoille ja estradille. Harjoitukset veivät jonkin verran aikaa mutta näytelmän esitykset olivat kaikki vain yhtenä viikonloppuna, joten se siitä. Onnistuimme kaikki hyvin ja kylätalon remonttiprojekti etenee nyt keittiöremonttiin. Purku-urakka on kylän väen vastuulla yhteisesti, mutta urakoitsija tekee itse remontin, joka alkaa ihan pian.

Tässä vielä pari kuvaa näytelmästä naapurikylän rodeokuningattaren Leena Borgin kuvaamana:

Tässä vasemmalla olevassa kuvassa juhlitaan olympiavuotta Pienviljelijäyhdistyksen iltamissa vuonna 1952, jolloin talo oli juuri valmistunut.

Ja alla olevassa juhlia lopetellaan painin merkeissä...

Vanha isäntä heiluu kummassakin kuvassa yhdistyksen puheenjohtajana ja juhlien tirehtöörinä, nuori isäntä sai ylleen vanhan Suomi-verkkarin olympiahenkeen ja minä olen eloveenatyttönä keltaisen hulavanteen kanssa. Nuori isäntä teki myös nopean vaatteiden vaihdon parin neliön pukeutumistilassa ja taltutti humalaisen, nuoreen emäntään kyntensä iskeneen laulajanrentun yhdessä "veljensä" kanssa.

Historian tapahtumiin kylällä perustuva näytelmä oli hauska siitäkin syystä, että ohjaaja oli roolijaossa laittanut nuoren emännän Taavilan talon miniäkokelaan ja nuoren isännän talon alkuperäisen nuoren isännän rooliin. Aloittelimme näytelmässä seurustelua ja kylän naisten tuomio Taavilan nuoren isännän valinnasta taisi olla että "hyvä talousihminenhän se on, kyllä siitä hyvä emäntä Taavilaan tulee!"

Oli myös kiva kertoa näytelmän jälkeen tansseissa vanhoille tutuille että olemme oikeasti pariskunta ja remontoimme Taavilan taloa omaksemme juuri tällä hetkellä.


Nuori isäntä aloitti myös jahdin hirviporukan mukana tänä syksynä. Meidän pihapiirissämmehän on myös metsästysporukan saaliin käsittelytila, joten kauas ei tarvitse tätä harrastusta varten lähteä. Pari viikonloppua jahdissa on tuottanut porukalle jo neljä hirveä. Nuori isäntä ei vielä tänä syksynä tartu aseisiin vaan toimii oppipoikana tulevia vuosia varten (Reservin upseeri ja aseistakieltäytyjä, kommentoi vanha isäntä). 

Minä olen kolunnut metsiä anopin kanssa silloin kun olen joutanut ja saanut saaliiksi sieniä ja puolukoita. Muuten olen yrittänyt opiskella ja saada opintoja eteenpäin, kun edelleenkin kykyni remontoinnissa yltävät vain dokumentointiin...