Suunnittelua ja vähän muuta puuhastelua

Meillä kävi tänä viikonloppuna vieraita, ja totta kai vieraille esiteltiin koko maatila, navettoineen ja varastoineen.

Mies löysi sillä reissulla navetan vintiltä, eli meidän jättisuuresta tuhatlaatikostamme, kassakoneita, lehtipuhaltimen, polkupyöriä, traktorin, kuorma-auton, akkuporakoneita... Ja sitten miesten silmään pisti vanha mopo. Pienen välipuhelun aikana mopo paljastuikin aika antiikkiseksi, diagnoosinaan vm. -62 Pappatunturi. Tätä seurasi muutama kahden miehen piirissä suoritettu ilonpomppu.

Lisäksi navetan vintiltä löytyi muutama epämääräisempi aarre…

Tällä ”ranch tourilla” käytiin tutustumassa myös varsinaiseen navettaan, eli siis tuhatlaatikon alakertaan. Minun haaveenani on, että joskus tilalla olisi kotitarpeiksi ja harrastuksena kanoja, vuohia, kesäpossuja… Olen lähiruuan puolestapuhuja, ja pidän ajatuksesta, että tiedän millä ruokani kasvaa ja mitä siinä on. Ja tietysti haluaisin olla varma siitä, että kana, joka minun lautaselleni koipireitensä luovuttaa, on elänyt mahdollisimman hyvän elämän ilman massatuotantoa. Uskon myös todella tällaisen rapsutuksilla ja silittelyllä maustetun ruuan maistuvan paremmalle kuin kaupasta ostettu marinadimössö.

Täältä voi hyvällä mielikuvituksella kuulla jo kotkotuksen...

Kuitenkin kotieläinharrastukseni on valitettavasti/onneksi sortumassa jo alkuunsa, oikeastaan kirjaimellisesti... Vanha navetta nimittäin on betonipohjainen, ja kun lehmät ja lämmitys aikoinaan ovat loppuneet ja navetta jäänyt kylmilleen, routa on tehnyt hirveitä tuhoja navetassa. Sisällä lattia on halkeillut ja kupruillut metrisille kummuille ja tiiliset ulkoseinät pullistelevat hurjan näköisesti. Suurena syynä tähän voi myös olla se, että kaikki tarpeettomat maatilan työvälineet on lastattu, kaiken muun tavoin, navetan vintillä olevaan tilaan. Tällä hetkellä yläkerran ylipaino on niin suuri, että lattiaa on jouduttu tukemaan alakerrasta tukeilla.

 

Navetan kuntoa taivasteltiin myös vieraiden kanssa ja pohdittiin, kuinka kauan navettaan uskaltaa mennä edes sisälle. Mies on jo kallistumassa navetan purkamisen kannalle. Onneksi en tiedä niin paljoa remontoimisesta! Sydämeni särkyisi, jos uskoisin että tilanne on toivoton, enkä saisikaan kuttujani mäkättämään navettaan. Uskon siis vielä, ennen toista lausuntoa, että taitavien miesteni pienellä fiksauksella navetastakin tulee melkein kuin uusi!

Tänä viikonloppuna työt painottuivat suunnittelupuuhiin. Lauantaina mietittiin viemäröintiputkien sijoittelua, ja suunniteltiin kylpyhuonetta, saunaa ja vessaa. Autotallista tulee Miehen oma mökötupa, sinne on suunniteltu baaritiskiä, biljardipöytää ja taidan minäkin saada oman nurkan viinikaapille. Myös mökötupaan vedetään viemäröinti, koska sinne on suunniteltu pieni tiskipöydän paikka baaritiskin yhteyteen.  

Lauantai-iltana istuskeltiin nuoren emännän perheen luona terassilla, ja ihasteltiin syksyn pimeyttä ja kirkasta tähtitaivasta. On se vaan totta, ettei tähtiä näy ollenkaan niin paljon kaupungissa, kuin maalla. Ihanaa ajatella, että joskus tämä viikonloppuhuvi olisi taas joka iltainen näky, toivottavasti osataan nauttia näkymistä yhtä paljon vielä silloinkin.

Tämä on yksi niistä kuuluisista elämän pienistä nautinnoista: elokuun pimeä ilta ja paikallista marjaviiniä

Sunnuntaina sitten tartuttiin rivakasti hommiin! Elokuinen aamu olikin yllättävän paahtava, ja kellarikerroksen viileys oli helpotus.  Saatiin joitakin putkia hahmoteltua paikalleen, kunnes sopivat putkenosat loppuivat muutaman tunnin aherruksen jälkeen. Pihalle oli levitetty kaikenlaisia putkenosia, mutta juuri sellaisia kulmia uupui, joita eniten tarvittiin.

Joten, se homma keskeytettiin tältä päivältä ja lähdettiin kyläkaupalle kahville ja kuuntelemaan kyläläisten hauskoja juttuja!