Kukas se siellä korvat höröllään? |
Talkoisiin on ainakin tänä kesänä osallistunut kiitettävä määrä ystäviä ja sukulaisia. Toivottavasti onnistumme säilyttämään talkoohengen, sillä päätimme tehdä suurimman osan remonttitöistä itse. Onneksi ammattitaitoakin löytyy kummaltakin puolelta sukua.
Kesän 2011 aikana nuoren emännän urakkana oli tyhjentää kellarikerros tavaroista remontin tieltä. Urakka osoittautuikin aikamoiseksi, tavaraa oli kertynyt viimeisen 60 vuoden ajalta paljon, hyvää ja huonoa. Maalaistalossa oli eletty aina sillä ajatuksella, että kaikkea saattaa vielä joskus tarvita. Esimerkiksi liesiä löytyi varastosta kolme kappaletta, arkkupakastin täynnä vanhoja lehtiä, vanhoja kameroita, lasitavaraa ja keramiikkaa, vanhoja lääkkeitä ja kemikaaleja… Niitä pohtiessa kului kauan aikaa. Tarvitaanko tätä? Mihin tämä laitetaan että tämän sitten löytää kun sitä tarvitaan? Yleensä kyllä pinna loppui kesken, ja suurin osa tavaroista päätyi jäteasemalle ja kierrätykseen. Aarteitakin kyllä löytyi, ja ne ovat visussa tallessa. Hyvän tavaran haaskauksesta hetkellisesti järkyttynyt Mummo lohduttautui sillä, että onneksi ainakin helloja on vielä ullakolla kaksi.
Aarteita löytyi myös talon ulkopuolelta, kuten esimerkiksi tämä vanha kaivo, joka kaipaa vain hitusen rakkautta ja kunnostusta jatkaakseen pihan koristeena vielä vuosia. |
Kun sitten vihdoin viimein kellarikerros oli saatu tyhjennettyä, tuli paikalle todellinen remonttipartio: minikaivuri ja dumpperi. Näillä työkaluilla saatiin kaivettua vanha betonilattia pois, ja päästään asentamaan paikalleen todellista kodin sydäntä: maalämpöpumppua ja lattialämmitystä. Kesän aikana mietittiin paljon myös vanhan kivitalon eristysasioita, ja päädyttiin tekemään rinnetalon kellarikerrokseen laajennus, jolloin eristyskin paranee kertaheitolla. Lisäksi laajennuksella emäntä saa keittiön ja ruokailutilan yhteyteen reilun terassin.
Isojen poikien lelut, joilla tuli kyllä todella selvää jälkeä vanhasta lattiasta. |
Remontti on tähän asti ollut hieno projekti, jossa olemme saaneet ensimmäistä kertaa tehdä jotakin suurta tulevaisuuden ja oman perheen eteen. Puhalletaan yhteen hiileen, vaikka ollaankin väsyneitä töistä, koulusta ja remontista. Suunnittelemme yhteistä elämäämme enemmän kuin ennen, tämä taitaa olla sitä sitoutumista!
Naapuritkin uskaltautuivat tutkimaan työmaata! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti