Harvinaisia herkkuja

Päivitys tässä journaalissa on jo harvinaista harvinaisempaa herkkua, mutta ihan oikeasti saimme meidän remonttimiesten lounaskrouvissa, eli meidän vanhan isännän keittiössä minun sörssäämänäni nauttia tuossa päivänä eräänä harvinaista herkkua eli sorsaa perinteisen makaronilaatikon sijaan. Jännittävä uusi makukokemus oli Nuoren Isännän harrastuksen saalis joka me yhdessä romanttisesti höyhennettiin ja fileoitiin. Noh, asiaan. Remontillisestikin täällä on nyt taas tapahtunut jännittäviä asioita ja sormet syyhyävät päästä niistä kertomaan (kun vihdoin on taas jotakin kerrottavaa)!

Luin edellisen, tammikuussa kirjoittamani päivityksen ääneen tässä aamupalaverilla, jotta tiedän mistä taas jatkaa kirjoitusurakkaa. Vanha Isäntä käski kirjoittaa menneistä tapahtumista ainakin että ”valu on kuivunut!” Tämä uutinen olisi ehkä ollut oleellinen jos olisin tehnyt merkinnän blogiin tuossa kesäkuun huitteilla, kun lomat eivät olleet vielä alkaneet ja muut kohteet menivät tärkeysjärjestyksessä meidän hiomattoman timanttikartanon edelle.  Juhannusyö meni Vanhalla Isännällä mökin terassia nakutellen ja sitten aina ehtiessään Vanha Isäntä kyläyhdistyksen puheenjohtajana järjesti talkoita kylätalon kohennukseksi joten Taavilan talo sai odottaa ahkeria remppamiehiä.

Noh, nyt kaikki muut projektit ovat taas hetkeksi väistyneet meidän kotipesän tieltä, ja muutaman yhteisen lomaviikon aikana on taas tapahtunut ihmeitä. Mainittakoon vielä, että jatkamme edelleen alakerrassa, nyt laajennusosassa sijaitsevassa teknisessä tilassa. Ensimmäiseksi kohosivat väliseinät, sitten laatoitettiin ja kaikki huipentui maalämpöpumpun paikalleen asennukseen. Sitten vielä ikkunat paikalleen ja hoplaa! Remonttikohteemme ensimmäinen huone on lähes valmis. Nuori emäntäkin pääsi leikkelemään laattoja, mukavaa puuhaa ja kätten jäljet näkyvät heti. Niin juu, ja kätten jälkien lisäksi Nuoren emännän Corollan renkaanjäljet painautuivat tuossa päivänä eräänä meidän pihassa ”varastossa” olleisiin alumiinisiin ilmastointiputkiin. Vahingossa, tietysti! (kuulemma kallista lystiä huristella ilmastointiputkien päällä mutta puolustuksekseni Vanha Isäntä parkkeerasi oman autonsa pieneen mutta hienoon yrtti-istutukseeni päivää ennen tätä onnettomuutta. Voiko sellaiselle yrttitarhojen helmelle edes laittaa hintalappua?)

Kun väliseinä oli saatu pystytettyä ja huima määrä värikkäitä johtoja ja putkia jemmattu niille tarkoitettuihin koloihin, aloitettiin laatoituksen valmistelu.  Laatoitus tehdään laiskan miehen tyyliin vain osaan kodinhoitohuoneesta koska syksyn viimat ja kylmä on taas painamassa päälle ja lämpöpumppu pitää saada työntämään lämpöä taloon. Kun pumppu on paikoillaan, voidaan taas jatkaa muita puuhia. Kun tasoite saatiin sliipattua huolellisesti lattiaan sekä seiniin, alettiin asentaa Nuoren Emännän puoli vuotta sitten (!?!!) anopin kanssa valitsemia harmaita lattia- ja valkoisia seinälaattoja. Pääjehuna toimi taas Vanha Isäntä, mutta on ihana huomata, kuinka Nuori Isäntäkin innostui touhusta. Saa nähdä, laatoitetaanko koko alakerta omien miesten voimin (vaikka ollaan tästä jo puhuttu, ammattimies on aina ammattimies...)

Tässä kuvasarja siitä, mitä nuori emäntä oppi laatoittamisesta:

1. Tasoita laatoitettava seinä, jotta laatat ei mene vinksin vonksin.

2. Aloita varsinainen laatoitus tasoitetun seinän viereiseltä seinältä.

3. Delegoi kohdat joissa työergonomia vaarantuu

4. Kun työvaiheet on tehokkaasti delegoitu,
voit lähteä luottavaisin mielin vaikka kahville.

Ja sitten seuraava projekti oli saada lämpöpumppu taloon. Kuljetuksessa tarvittavan trukin toinen eturengas oli menossa aivan väärään suuntaan, joten siirtourakka piti aloittaa vanhan trukin kunnostuksesta. Vanha isäntä totesi siirtourakan jälkeen, että vihdoin yksi stressi taas vähemmän, pumppu oli kuulemma vähän turhan hieno sisustuselementti ulkovarastossa. Vuodenko tuo siellä vain kerkesi seisomaan...? 

Seuraavissa kuvissa asennetaan ikkunoita paikoillen. Ihanaa miten eri näköiseksi huone tulee kun sinne tulvii luonnonvaloa. Ja tietysti melkein mikä tahansa maisema voittaa ikkuna-aukon peitteenä olleen styroksin. 

Nyt kun teknisessä tilassa on pääasiat, eli lämpöpumppu ja ikkunat kunnossa aloin ajatella että voisimme jättää vanhat autotallin ovet paikoilleen sekä vanhan ulkoseinän näkyviin takaseinälle. Tämä olisi sitten se huone missä voisi muistella, minkälainen paikka oli ennen meidän hyrskynmyrskyä. Eikä yhtään haittaa, jos sillä hieman voitetaan aikaa ja säästytään työltä…

Muita kesän rientoja oli taas jo perinteisesti kyläyhdistyksen eli pienviljelijäyhdistyksen näytelmä jota esitettiin tänä kesänä yhteensä kuusi kertaa ja appiukon eläkejuhlat. Kummatkin olivat minun mittapuullani isoja urakoita ja kummastakin selvittiin ainakin ilman sanomisia. Tänä kesänä PVY:n näytelmä kertoi kylän kaupasta, jossa Vanha Isäntäkin on ollut kauppiaana. Taavilan talo oli taaskin edustettuna, Vanha Isäntä sai nyt esittää isäänsä, minun roolinani oli naapurin rouva. Näytelmän tuotoilla remontoidaan kylätaloa taas hieman modernimmaksi. Nyt kaikkia on jo ihastuttanut ja kummastuttanut muun muassa vesiklosetti, joka kuuluu tämän kesän uudistuksiin.

Tässä kuvassa
tutkitaan mystistä itänaapurin troppia.
Lääkkeen piti vaikuttaa rakkauselämää kohentavasti,
mutta koekaniinina olleelle naapurin miehelle kävi köpelösti.
(Kuvaajana Pinni Eronen, kuva Leena Borgin arkistosta)

Appiukon eläkejuhlia varten minä sain roolin muonituksesta. Tein erilaisia lisukkeita vihreälle salaatille, mm. marinoituja oliiveja, fetaa ja omia suosikkejani balsamicoherkkusieniä. Salaatin lisäksi tarjoiltiin paikallisen ravitsemusliikkeen maankuuluja grillikylkiä jotka kypsennettiin valmiiksi jo ravintolan keittiössä ja sitten vain lämmitettiin juhlissa kylätoimikunnan isolla grillillä. Lihoja varten innostuin vielä tekemään omaa BBQ-kastiketta sekä paholaisen hilloa. Olin koko viikon töissä yövuoroissa mutta nämä ruuat valmistuivat helposti jääkaappiin aina lisuke kerrallaan vähän niin kuin vasemmalla kädellä. Helppoa kuin heinän teko! Juhlapäivä tietysti oli yhtä hulinaa ja vilskettä kahvitermareiden ja boolimaljojen välillä ja aina välillä kakkuviipaleita veistellen. Ohjelmistossa eläkkeelle jäävälle poliisille oli tanssiesitys jossa minä sivullisena jouduin esittämään (luontoni vastaisesti) naista joka pitää laukkuaan olallaan hieman huolimattomasti. Laukkuni sitten varastettiin osana esitystä. Tanssimusiikista vastasi paikallisten poliisien bändi ja suuren urheilujuhlan huumassa heitettiin keihästä auringon laskuun.Näitä juhlia on hyvä itse kunkin eläkekiikussa muistella ja hekotella.

Nuoren emännän viimeinen kouluvuosi pyörähti käyntiin maanantaina ja valmistuminenkaan ei siis ole enää mikään kaukainen haave. Remonttiprojektinhan piti olla saman mittainen kuin minun opiskeluni, saas nähdä kuinka käy… 

Vuositilinpäätös. Myöhässä, kuinkas muutenkaan?

Yhteenvetona vuositilinpäätöksestämme voisin sanoa, että plussalla taidetaan olla vuoden 2012 päättyessä. Tosin, välitodistukseen tulisi kyllä muistutus huolimattomuudesta. Työt olisivat ehkä voineet edistyä nopeammin ja blogia olisi voinut kirjoittaa useammin. Vanhat merkit pitävät paikkansa ja meillä on taaskin vino pino hyviä syitä olla ollut remontoimatta ja kirjoittamatta. Toisaalta tällä hetkellä odottelemme lattiavalun kuivumista, jolloin ei oikeasti saa lisätä valun päälle mitään ennen kuin se on täysin kuiva. 

Polla ei säteile...

Isännät virittelivät lattialämmitysputket verkon varaan lattiaan eristelevyjen päälle, jotta nuoren emännän varpaita ei palelisi edes paukkupakkasilla. Pari viikonloppua kului viimeistellen ja valmisteltiin tulevaa betonivalua. Sitten yksi kaunis pakkasaamu saapuivat ensin ammattimiehet ja hetken odottelun ja aamukahvien jälkeen matkalla harhaillut betonirekka. Isännät ja minä saimme olla mukana alkutohinassa, mutta alakerta alkoi tuntua hieman ahtaalta kolmen valumiehen, valtavan betoniletkun, kahden huhhailijan ja yhden kameranaisen täyttämänä. Joten, lähdimme päivän muihin töihin ja kun illalla kiiruhdimme jännittyneinä talolle, meitä odotti täydellinen lattiavalu. Koko tila näytti taas niin paljon valmiimmalta kuin koskaan! Melkein olisin voinut kantaa sängyn sisään ja asettua taloksi. Tietenkään emme heti ensimmäisenä päivänä pomppineet tasajalkaa innosta valun päällä, mutta emme kyllä malttaneet muutamaa päivää pidempään odottaa ensikosketusta tähän taideteokseen. Onneksi lähistöllä asuu todella hyvä muurari joka säästi meidät valutalkoilta, useilta laatikoilta kaljaa ja pahimmassa tapauksessa vielä jälkeenpäin korjailuilta.

Ammattimiehet asialla!

Miesten vessa alkaa olla valmis!

Paljon kuvattu alakerran käytävä komistuu silmissä...

Miinuspuolelle tilinpäätökseen joudun laskemaan talon vanhan emännän poismenon. Mummon sydän petti, 92 vuotta sitkeää pumppausta oli sille tarpeeksi. Vaikka Mummo olikin iäkäs, olin aina ajatellut, kuinka Mummo joskus näkee kättemme jäljen ja ihastelee tai kummastelee tupaantuliaisissa uudistettua kotiaan. Katselimme kyllä paljon kuvia remontista ja kerroimme kuulumiset aina kun kävimme katsomassa häntä, joten ei hänkään projektin ulkopuolella ollut. Lisäksi Mummo kertoi vinkkejä ja omia haaveitaan talon suhteen, joita lupasin muistaa tässä uudistuksessa. Niin ja (valitettavasti) Mummo tuli sukulaismiehen kanssa kerran katsomaan talolla aikaansaamaamme mylläkkää, uskon kyllä että sekin aiheutti pari ylimääräistä sydämenlyöntiä… Eipä mikään kai ikuista ole, mutta harvemmin muistuu mieleen että elämä voi joskus päättyä.

Uuden vuoden lupauksena olen päättänyt likvidoida vanhoja vaatteita ja tavaroita kirpputorilla, koska lähtö Venäjän vaihto-opiskeluun lähestyy, eikä taaskaan ole mitään kivaa päällepantavaa… Ajattelin myös tyhjentää vähän tavaraa talolta, koska todennäköisesti isännät eivät paljoa säästele edes ”hyvää tavaraa” jos pääsevät siirtymään …

Hyvää kannattaa odottaa...

Niin, otsikon teksti pitää olla oikeastaan elämänohjeena tässä meidän projektissa, blogissa, kaikessa.

Parin kuukauden välein kun päivittää blogia niin on oikeasti jo jotakin kerrottavaakin, eli siis nyt on taas tapahtunut aika paljon! Pojat on olleet ahkeria omien töidensä lisäksi, ja maalämpö on tavoitteena saada toimimaan ennen joulua.

Niinkuin jo edellisessä päivityksessä taisi tulla mainittua, ollaan nuoren isännän kanssa asuttu kesä pienessä mökissä remonttityömaan vieressä. Tämä lemmenpesä alkaa kuitenkin käymään vähän vilpoiseksi ensilumen myötä vaikka lempi leiskuukin ja ensimmäinen hiiri on jo nähty lämmittelemässä eteisessä... Joten muutto on nyt edessä, nuori emäntähän opiskelee Helsingissä ja pääsee lämmittelemään viikoiksi opiskelijakämppään, mutta nuorta isäntää odottaa paluu kotiin ja anopin uuninpankolle. Toivottavasti, kun lattialämmitys (ja lattia) oman kodin alakertaan valmistuu, talo on taas ainakin ihmisasumukseksi kelvollinen ja hätätilanteessa taloon voi jo muuttaa. Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että remontoimme talon valmiiksi ennen kuin muutamme asumaan, koska emme halua asua remonttityömaalla mutta täytyyköhän tästä kuitenkin joustaa?
Lisäksi nuori emäntä on hyväksytty vaihto-opiskelemaan Pietariin kevätlukukaudeksi.

Saas nähdä kuinka käy... Kenen hermot pettävät ensin?

Mutta, remontti on siis taas edennyt ja tunnelin, vaikka se pitkä onkin, päässä on valoa!
Vanha isäntä vuokrasi kaivurin ja isännät kaivoivat maahan kuvassakin vilahtavan tummanvihreän likakaivopömpelin, joka oli jo pitkään koristanut takapihan puutarhaamme.

Lisäksi naapurin isännän avustuksella  maamassat, jotka oli siirretty pihalle alakerrasta ja uuden laajennuksen alta, siirrettiin pois takapihalta. Tämähän oli hyvä idea, kunnes huomasin mihin miehet kasan siirsivät... Navetanrotiskomme edessä on nyt iso kinkama erinäistä rakennusmateriaalia tukkimassa sisäänkäynnit tulevaan maatalon emännän unelmien kotieläintarhaan. Meillä on siis pieniä näkemyseroja tämän kehityskohteen tärkeydestä, mutta en lannistu! Tarvitsen sekä siistin pihan että kanoja ja vuohia navettaamme.

Sisätiloissa vanhan puolen lattialämmitysputket, sähköputket sekä käyttövesiputket on jo vedetty ja nyt pinnistellään vielä laajennuksen saattamiseksi samaan jamaan. Kohta voimme myös valaa lattian! Tai siis, pätevä ammattilainen tulee tekemän homman taidolla siististi ja kerralla hyvin. Tämä on yksi niistä vaiheista, joiden toteutuksesta kukaan ei onneksi halunnut keskustella enempää, eikä sana "talkoot" tullut mieleenkään. Onneksi.

Vanha isäntä on myös jo koekäyttänyt maalämpöputket paineilmalla. Ilma joka kompressorilla pruutattiin letkun toiseen päähän, kiersi pellon poikki asennetuissa putkissa menestyksekkäästi eikä hävinnyt myyrille, jes!

Vapaa-aikaa on pitänyt jakaa myös muuhun kuin remontointiin, ja vaihteluhan virkistää.
Kylämme "kylätalon" remontointiin on kerätty rahaa näyttelemällä jo monena vuonna peräkkäin, ja nuori isäntäkin on saatu totutettua kylän tavoille ja estradille. Harjoitukset veivät jonkin verran aikaa mutta näytelmän esitykset olivat kaikki vain yhtenä viikonloppuna, joten se siitä. Onnistuimme kaikki hyvin ja kylätalon remonttiprojekti etenee nyt keittiöremonttiin. Purku-urakka on kylän väen vastuulla yhteisesti, mutta urakoitsija tekee itse remontin, joka alkaa ihan pian.

Tässä vielä pari kuvaa näytelmästä naapurikylän rodeokuningattaren Leena Borgin kuvaamana:

Tässä vasemmalla olevassa kuvassa juhlitaan olympiavuotta Pienviljelijäyhdistyksen iltamissa vuonna 1952, jolloin talo oli juuri valmistunut.

Ja alla olevassa juhlia lopetellaan painin merkeissä...

Vanha isäntä heiluu kummassakin kuvassa yhdistyksen puheenjohtajana ja juhlien tirehtöörinä, nuori isäntä sai ylleen vanhan Suomi-verkkarin olympiahenkeen ja minä olen eloveenatyttönä keltaisen hulavanteen kanssa. Nuori isäntä teki myös nopean vaatteiden vaihdon parin neliön pukeutumistilassa ja taltutti humalaisen, nuoreen emäntään kyntensä iskeneen laulajanrentun yhdessä "veljensä" kanssa.

Historian tapahtumiin kylällä perustuva näytelmä oli hauska siitäkin syystä, että ohjaaja oli roolijaossa laittanut nuoren emännän Taavilan talon miniäkokelaan ja nuoren isännän talon alkuperäisen nuoren isännän rooliin. Aloittelimme näytelmässä seurustelua ja kylän naisten tuomio Taavilan nuoren isännän valinnasta taisi olla että "hyvä talousihminenhän se on, kyllä siitä hyvä emäntä Taavilaan tulee!"

Oli myös kiva kertoa näytelmän jälkeen tansseissa vanhoille tutuille että olemme oikeasti pariskunta ja remontoimme Taavilan taloa omaksemme juuri tällä hetkellä.


Nuori isäntä aloitti myös jahdin hirviporukan mukana tänä syksynä. Meidän pihapiirissämmehän on myös metsästysporukan saaliin käsittelytila, joten kauas ei tarvitse tätä harrastusta varten lähteä. Pari viikonloppua jahdissa on tuottanut porukalle jo neljä hirveä. Nuori isäntä ei vielä tänä syksynä tartu aseisiin vaan toimii oppipoikana tulevia vuosia varten (Reservin upseeri ja aseistakieltäytyjä, kommentoi vanha isäntä). 

Minä olen kolunnut metsiä anopin kanssa silloin kun olen joutanut ja saanut saaliiksi sieniä ja puolukoita. Muuten olen yrittänyt opiskella ja saada opintoja eteenpäin, kun edelleenkin kykyni remontoinnissa yltävät vain dokumentointiin...

Katosta lattiaan

No niin, kesäkin tuli vihdoin! Kylmän alkukesän jälkeen kiittelimme viisauttamme säästää lomat loppukesään. 

 

Talon vanhan ja nuoren isännän muutama kesälomaviikko on kulunut tiukasti työn touhussa ja pitkiä päiviä raksalla on kertynyt kummallekin töiden edistyessä. Tapana on ollut aloittaa työt kahdeksan jälkeen aamulla, mutta sattui yhtenä päivänä niinkin, että nuoren isännän olisi pitänyt päästä katsomaan jalkapalloa, joten aikataulu meni sen päivän osalta uusiksi. Aikansa pohdittuaan vanha isäntä totesi vain, että pitää aloittaa muutamaa tuntia aiemmin, että ehtii suihkuun ja peliin ajoissa. Ja niin kävi.

Niin ja myös satunnaiset saunavieraat ovat joutuneet remppahommiin, koska isännät eivät malta tulla seurustelmaan vieraiden kanssa... Että tervetuloa vaan meille saunomaan!

Kevään jäljiltä tehokaksikko kävi ensin laajennuksen katon kimppuun. Keltaisen pressu sai väistyä ja kattopalkkien varaan levytettiin eristevillat, niiden päälle tuulensuojalevyt jonka päälle tuli koolinki-sahatavarasta 75 mm tuuletusraot, pontattu ruodelaudoitus, aluskate ja viimenään huopakate.

Laajennuksen räystäitä jatkettiin puolisen metriä seinän ulkoreunasta ja otsalaudat maalattiin valkoiseksi. Alkaa näyttää jo aika hyvälle! Enää katon päältä puuttuu vain terassi, mutta se voi odottaa, nyt siirrytään taas sisätiloihin.

Koska laajennus tulee hieman alemmas kuin vanha osa talosta, hieno hiekkamaa meinaa karata vanhan osan alta. Aikamme ihmeteltyämme totesimme, että jos asialle ei tehdä mitään, talo on kohta kumossa. Laajennuksen anturaan muurattiin siis harkoista tukimuuri ja vanhaa seinää vasten valettiin betonia, jottei maa enää sortuisi vanhan osan alta. Samalla laitettiin myös lattiakaivot ja viemäriputket pesukoneelle ja eteisen tulevalle kura-altaalle. 

Nuori emäntä sai näyttää kyntensä tavarantoimittajana, kun viemäriputkea olikin liian vähän. Lähdin reippaasti henkilöautollamme kylän rautakaupalle lapun kanssa, jossa luki ”3 m viemäriputkea”.  Näytin tätä lappua kassalla, ja sain vastauksen, ettei rautakaupassa ollut niin lyhyttä putkea, vaan täytyisi ostaa 6 metriä kyseistä tavaraa. Pidempi putki olisi kuitenkin suhteessa halvempi ostos, joten tämä oli kauppiaan mukaan melkeinpä ohittamaton tarjous. Hyväksyin kohtalomme, mutta kysyin kuitenkin mitenköhän saan putken kuljetettua kotiin. Kauppias totesi, että putki pitää sahata kahteen osaan, eli kahteen 3 metrin pätkään. Kun kauppias sitten viritteli putkea varastolla autoomme, mikä oli melkein mahdoton tehtävä, tuli mieleen, miksen olisi voinut ottaa vain toista pötköä..? No, putket saatiin työmaalle ja ainakin toiselle pätkälle löytyi käyttöä heti.

Laajennuksen anturan tukea muurattaessa, viimeisen harkkorivin kohdalla, huomattiin että vesipisteitä tarvitaan myös kodinhoitohuoneessa ja eteisessä. Nämä pikkuseikat olivat unohtuneet muurausvimmassa, ja nyt pohdittiin että anturan tukeen tietysti piti muurata myös laajennukseen menevät putket. Siis putkitöihin, mutta mistä putket? Tällä kertaa pojat lähtivät ihan ison kylän kaupoille, joten matkaa tuli ja aikaa kului. Koska ennakointi ei nähtävästi ole vahvoja puoliamme, pitkät etäisyydet oikeastaan joka paikkaan tuovat lisäkustannuksia alati venyvään remonttibudjettiimme.

Tässä vielä sekalaisia kuvia punaisten ja sinisten putkien ja pölyn keskeltä:

Noh, jos toisilla on ollut työntäyteinen kesä, on nuori emäntä saanut kyllä hieman levätäkin haastavien muonitustehtävien lomassa.  Olen käynyt mustikassa mustikkapiirakka-verukkeella, ja lenkkeilemässä kyläkaupalla puuttuvien ainesosien perässä, joten minun osassani ei kyllä ole ollut valittamista. Parasta on kyllä ollut tulla työmaalle muutaman tunnin välein ja huomata, kuinka paljon työt ovat aina edistyneet, hyvä pojat!

Tauon paikka! Kyläkaupan baarilla huuhtotaan pölyt kurkusta.

 Lopuksi vielä pari kesäistä kuvaa sukulaislapsista lomatouhuissa:

"Suu auki hepokatti!" sanoo kummityttö Nelli mummin Roosa-hevoselle.

Siskonpoika Leevi oppi ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, muutaman mustelman kera...
Harjoitusmaastona hiljaiset metsätiet upeine maisemineen.

Kesäisiä tunnelmia Taavilasta

Apua!

Ihan kamalan kauan on edellisestä päivityksestä! Kaikkea on taas tapahtunut, tai siis kaikkea muuta kuin remontointia...  taas...
Talon remontti on nyt siinä vaiheessa, että seuraavana laajennukseen täydennetään ihan oikea katto keltaisten pressujen tilalle. Talvella katon päällä oli lunta ja kevään koittaeesa isäntämiehet innostuivat tekemään polttopuita. Nyt kesälomasuunnitelmat on lyöty lukkoon: katto on saatava!

Tässä kuvia isäntien uudesta, yhteisestä rakkaasta...

Meidän kesäsuunnitelmat muotoutuivat kun luovutimme asuntomme pääkaupunkiseudulla tuttavapariskunnan käyttöön kesäksi, jotta saamme olla lähempänä tulevaa kotia. Muutimme pieneen vanhaan mökkiin, joka kuitenkin on sisältä remontoitu ihan siistiksi muutama vuosi sitten. Nyt siis selityksiä ei enää huolita: hommiin!
Vappuna oli muuten ihanan keväinen keli, ja lämmin ilma helli meitä jo muutaman viikon ajan. Nyt ollaan sitten palattu ihan suomalaiseen alkukesään, ylioppilaiden lakkiaispäivänä 11 astetta lämmintä, sadetta ja tuulta... Sää antaa myös oman säväyksensä mökissä majailemiseen, meillä ei nimittäin ole sisävessaa ollenkaan. Kaikki muut mukavuudet pleikkarista kuumavesiboileriin löytyvät kyllä, mutta vesiklosettia ei tähän tönöön ole saatu. Kylminä aamuina nuori emäntä ainakin miettii kaksi kertaa, että kävisikö vaikka aamukahvilla lähikaupalla, ihan vaan sen takia että pääsee samalla rahalla sisävessaan.

Viimeisin projektimme on ollut istuttaa uutta metsää hakatun tilalle vanhan isännän metsissä. Tämä "yhden viikonlopun" projekti, 3600 kuusta sekä 2000 koivua imi kaikista mehut, vaikka töitä tehtiin talkoovoimin. Tai itse asiassa mehut meistä imivät varmaankin kymmenettuhannet mäkäräiset kavereinaan muutama sata hyttystä. Taimet ovat nyt suurin piirtein kaikki maassa (tuntuu että lopuilla ei olekaan niin väliä, jos vaikka kuivuvat ja kuolevat ennen kuin saadaan ne maahan) ja tämän jälkeen varmasti pidetään kunnon tauko katsomattakaan lapioon tai istutusputkeen.
Tässä muutama taidonnäyte:

Nyt kun lumet remonttikohteen ympäriltä ovat sulaneet, "ihana" piha tulee taas näkyviin. Piha ei ole kovinkaan hurmaavan näköinen ja tuntuu, että jos sisätyöt joskus loppuvat, pihatöitä on ainakin sadaksi vuodeksi! Ehkäpä laajennuksen katon valmistuminen antaa uutta puhtia ja sen jälkeen uskalletaan suunnitella jo vähän terassiakin laajennuksen katon päälle. Varta vasten lähdin yhtenä iltana hakemana mummon raparperipensaasta muutamaa vartta talon takapihalta vain huomatakseni, että edellissyksynä kaivettu salaojan laskuputki menee suoraan raparperinjuurien keskeltä. Railon reunoilta kyllä työntyi esiin sinnikkäästi muutama raparperinvarsi... Ennen raparperikiisseliä pitää siis siirtää sitkeät juurakot uuteen paikkaan.

Tässä kuvia uusilta lenkkipoluilta, maisemat ovat niin ihmeellisiä, että lenkitkin venyvät aina paljon suunniteltua pidemmiksi!

Olemme keksineet täällä uudessa kotipaikassa jo paljon tekemistä; nuori isäntä käy pelaamassa 6. divarin jalkapalloa läheisellä kentällä sekä pelaamassa vanhan isännän kanssa lentopalloa viereisessä kylässä. Anoppi tutustutti nuoren emännän Vekaranjärven varuskunnan sotilaskotikahvioon, sotilaskotisäätiö pitää varuskunnassa kahvilaa, jossa me tiskarit olemme vapaaehtoisia. Ilta oli ihan hauska, tutustuimme todella muihin kylän sisariin, joista kaksi ahkerinta oli ollut toiminnassa mukana jo yli 40 vuotta! Kotiin tuliaisiksi tarttui tietysti sotkun munkkeja...
Yhdessä melkeimpä koko kylän kanssa olemme olleet mukana kylätalolla esitettävässä Sodan Varjoist-näytelmässä. Näytelmä kertoo kylän vanhoista tapahtumista, mm. siitä kuinka vanha emäntä viisikymmentäluvun alussa saapui kylän myymälänhoitajaksi, ja kuinka jo edesmennyt talon vanha isäntä hurmasi hänet loppuiäksi. Hauskinta tässä on, että nuori emäntä näyttelee esityksessä mummoaan, ja tämä komea nuori mies on tietysti nykyinen nuori isäntä. Kerran viikossa nuori emäntä saa siis ihan luvan kanssa fiilistellä ja katsella maailmaa nostalgisen roosan väristen lasien läpi, muun aikaa nuorta isäntää viedään metsähommiin, kalaan ja työreissuille. Niin ja tietysti kohta taas remontoimaan.

Lopuksi vielä kuva jonka piti tulla blogin vappujulkaisuun. Kuvassa poseeraavat nuori emäntä, emännän sisko sekä siskonpoika. Hauskaa vappua näin jälkikäteen ja varmuuden vuoksi Jussit etukäteen :)