Yhteenvetona vuositilinpäätöksestämme voisin sanoa, että
plussalla taidetaan olla vuoden 2012 päättyessä. Tosin, välitodistukseen tulisi
kyllä muistutus huolimattomuudesta. Työt olisivat ehkä voineet edistyä
nopeammin ja blogia olisi voinut kirjoittaa useammin. Vanhat merkit pitävät
paikkansa ja meillä on taaskin vino pino hyviä syitä olla ollut remontoimatta
ja kirjoittamatta. Toisaalta tällä hetkellä odottelemme lattiavalun kuivumista,
jolloin ei oikeasti saa lisätä valun päälle mitään ennen kuin se on täysin
kuiva.
 |
| Polla ei säteile... |
Isännät virittelivät lattialämmitysputket verkon varaan
lattiaan eristelevyjen päälle, jotta nuoren emännän varpaita ei palelisi edes
paukkupakkasilla. Pari viikonloppua kului viimeistellen ja valmisteltiin
tulevaa betonivalua. Sitten yksi kaunis pakkasaamu saapuivat ensin
ammattimiehet ja hetken odottelun ja aamukahvien jälkeen matkalla harhaillut
betonirekka. Isännät ja minä saimme olla mukana alkutohinassa, mutta alakerta
alkoi tuntua hieman ahtaalta kolmen valumiehen, valtavan betoniletkun, kahden
huhhailijan ja yhden kameranaisen täyttämänä. Joten, lähdimme päivän muihin
töihin ja kun illalla kiiruhdimme jännittyneinä talolle, meitä odotti
täydellinen lattiavalu. Koko tila näytti taas niin paljon valmiimmalta kuin
koskaan! Melkein olisin voinut kantaa sängyn sisään ja asettua taloksi.
Tietenkään emme heti ensimmäisenä päivänä pomppineet tasajalkaa innosta valun
päällä, mutta emme kyllä malttaneet muutamaa päivää pidempään odottaa
ensikosketusta tähän taideteokseen. Onneksi lähistöllä asuu todella hyvä muurari
joka säästi meidät valutalkoilta, useilta laatikoilta kaljaa ja pahimmassa
tapauksessa vielä jälkeenpäin korjailuilta.
 |
| Ammattimiehet asialla! |
 |
| Miesten vessa alkaa olla valmis! |
 |
| Paljon kuvattu alakerran käytävä komistuu silmissä... |
Miinuspuolelle tilinpäätökseen joudun laskemaan talon vanhan
emännän poismenon. Mummon sydän petti, 92 vuotta sitkeää pumppausta oli sille
tarpeeksi. Vaikka Mummo olikin iäkäs, olin aina ajatellut, kuinka Mummo joskus
näkee kättemme jäljen ja ihastelee tai kummastelee tupaantuliaisissa
uudistettua kotiaan. Katselimme kyllä paljon kuvia remontista ja kerroimme
kuulumiset aina kun kävimme katsomassa häntä, joten ei hänkään projektin
ulkopuolella ollut. Lisäksi Mummo kertoi vinkkejä ja omia haaveitaan talon
suhteen, joita lupasin muistaa tässä uudistuksessa. Niin ja (valitettavasti)
Mummo tuli sukulaismiehen kanssa kerran katsomaan talolla aikaansaamaamme
mylläkkää, uskon kyllä että sekin aiheutti pari ylimääräistä sydämenlyöntiä…
Eipä mikään kai ikuista ole, mutta harvemmin muistuu mieleen että elämä voi
joskus päättyä.
Uuden vuoden lupauksena olen päättänyt likvidoida vanhoja vaatteita
ja tavaroita kirpputorilla, koska lähtö Venäjän vaihto-opiskeluun lähestyy,
eikä taaskaan ole mitään kivaa päällepantavaa… Ajattelin myös tyhjentää vähän
tavaraa talolta, koska todennäköisesti isännät eivät paljoa säästele edes ”hyvää
tavaraa” jos pääsevät siirtymään …
