Harvinaisia herkkuja

Päivitys tässä journaalissa on jo harvinaista harvinaisempaa herkkua, mutta ihan oikeasti saimme meidän remonttimiesten lounaskrouvissa, eli meidän vanhan isännän keittiössä minun sörssäämänäni nauttia tuossa päivänä eräänä harvinaista herkkua eli sorsaa perinteisen makaronilaatikon sijaan. Jännittävä uusi makukokemus oli Nuoren Isännän harrastuksen saalis joka me yhdessä romanttisesti höyhennettiin ja fileoitiin. Noh, asiaan. Remontillisestikin täällä on nyt taas tapahtunut jännittäviä asioita ja sormet syyhyävät päästä niistä kertomaan (kun vihdoin on taas jotakin kerrottavaa)!

Luin edellisen, tammikuussa kirjoittamani päivityksen ääneen tässä aamupalaverilla, jotta tiedän mistä taas jatkaa kirjoitusurakkaa. Vanha Isäntä käski kirjoittaa menneistä tapahtumista ainakin että ”valu on kuivunut!” Tämä uutinen olisi ehkä ollut oleellinen jos olisin tehnyt merkinnän blogiin tuossa kesäkuun huitteilla, kun lomat eivät olleet vielä alkaneet ja muut kohteet menivät tärkeysjärjestyksessä meidän hiomattoman timanttikartanon edelle.  Juhannusyö meni Vanhalla Isännällä mökin terassia nakutellen ja sitten aina ehtiessään Vanha Isäntä kyläyhdistyksen puheenjohtajana järjesti talkoita kylätalon kohennukseksi joten Taavilan talo sai odottaa ahkeria remppamiehiä.

Noh, nyt kaikki muut projektit ovat taas hetkeksi väistyneet meidän kotipesän tieltä, ja muutaman yhteisen lomaviikon aikana on taas tapahtunut ihmeitä. Mainittakoon vielä, että jatkamme edelleen alakerrassa, nyt laajennusosassa sijaitsevassa teknisessä tilassa. Ensimmäiseksi kohosivat väliseinät, sitten laatoitettiin ja kaikki huipentui maalämpöpumpun paikalleen asennukseen. Sitten vielä ikkunat paikalleen ja hoplaa! Remonttikohteemme ensimmäinen huone on lähes valmis. Nuori emäntäkin pääsi leikkelemään laattoja, mukavaa puuhaa ja kätten jäljet näkyvät heti. Niin juu, ja kätten jälkien lisäksi Nuoren emännän Corollan renkaanjäljet painautuivat tuossa päivänä eräänä meidän pihassa ”varastossa” olleisiin alumiinisiin ilmastointiputkiin. Vahingossa, tietysti! (kuulemma kallista lystiä huristella ilmastointiputkien päällä mutta puolustuksekseni Vanha Isäntä parkkeerasi oman autonsa pieneen mutta hienoon yrtti-istutukseeni päivää ennen tätä onnettomuutta. Voiko sellaiselle yrttitarhojen helmelle edes laittaa hintalappua?)

Kun väliseinä oli saatu pystytettyä ja huima määrä värikkäitä johtoja ja putkia jemmattu niille tarkoitettuihin koloihin, aloitettiin laatoituksen valmistelu.  Laatoitus tehdään laiskan miehen tyyliin vain osaan kodinhoitohuoneesta koska syksyn viimat ja kylmä on taas painamassa päälle ja lämpöpumppu pitää saada työntämään lämpöä taloon. Kun pumppu on paikoillaan, voidaan taas jatkaa muita puuhia. Kun tasoite saatiin sliipattua huolellisesti lattiaan sekä seiniin, alettiin asentaa Nuoren Emännän puoli vuotta sitten (!?!!) anopin kanssa valitsemia harmaita lattia- ja valkoisia seinälaattoja. Pääjehuna toimi taas Vanha Isäntä, mutta on ihana huomata, kuinka Nuori Isäntäkin innostui touhusta. Saa nähdä, laatoitetaanko koko alakerta omien miesten voimin (vaikka ollaan tästä jo puhuttu, ammattimies on aina ammattimies...)

Tässä kuvasarja siitä, mitä nuori emäntä oppi laatoittamisesta:

1. Tasoita laatoitettava seinä, jotta laatat ei mene vinksin vonksin.

2. Aloita varsinainen laatoitus tasoitetun seinän viereiseltä seinältä.

3. Delegoi kohdat joissa työergonomia vaarantuu

4. Kun työvaiheet on tehokkaasti delegoitu,
voit lähteä luottavaisin mielin vaikka kahville.

Ja sitten seuraava projekti oli saada lämpöpumppu taloon. Kuljetuksessa tarvittavan trukin toinen eturengas oli menossa aivan väärään suuntaan, joten siirtourakka piti aloittaa vanhan trukin kunnostuksesta. Vanha isäntä totesi siirtourakan jälkeen, että vihdoin yksi stressi taas vähemmän, pumppu oli kuulemma vähän turhan hieno sisustuselementti ulkovarastossa. Vuodenko tuo siellä vain kerkesi seisomaan...? 

Seuraavissa kuvissa asennetaan ikkunoita paikoillen. Ihanaa miten eri näköiseksi huone tulee kun sinne tulvii luonnonvaloa. Ja tietysti melkein mikä tahansa maisema voittaa ikkuna-aukon peitteenä olleen styroksin. 

Nyt kun teknisessä tilassa on pääasiat, eli lämpöpumppu ja ikkunat kunnossa aloin ajatella että voisimme jättää vanhat autotallin ovet paikoilleen sekä vanhan ulkoseinän näkyviin takaseinälle. Tämä olisi sitten se huone missä voisi muistella, minkälainen paikka oli ennen meidän hyrskynmyrskyä. Eikä yhtään haittaa, jos sillä hieman voitetaan aikaa ja säästytään työltä…

Muita kesän rientoja oli taas jo perinteisesti kyläyhdistyksen eli pienviljelijäyhdistyksen näytelmä jota esitettiin tänä kesänä yhteensä kuusi kertaa ja appiukon eläkejuhlat. Kummatkin olivat minun mittapuullani isoja urakoita ja kummastakin selvittiin ainakin ilman sanomisia. Tänä kesänä PVY:n näytelmä kertoi kylän kaupasta, jossa Vanha Isäntäkin on ollut kauppiaana. Taavilan talo oli taaskin edustettuna, Vanha Isäntä sai nyt esittää isäänsä, minun roolinani oli naapurin rouva. Näytelmän tuotoilla remontoidaan kylätaloa taas hieman modernimmaksi. Nyt kaikkia on jo ihastuttanut ja kummastuttanut muun muassa vesiklosetti, joka kuuluu tämän kesän uudistuksiin.

Tässä kuvassa
tutkitaan mystistä itänaapurin troppia.
Lääkkeen piti vaikuttaa rakkauselämää kohentavasti,
mutta koekaniinina olleelle naapurin miehelle kävi köpelösti.
(Kuvaajana Pinni Eronen, kuva Leena Borgin arkistosta)

Appiukon eläkejuhlia varten minä sain roolin muonituksesta. Tein erilaisia lisukkeita vihreälle salaatille, mm. marinoituja oliiveja, fetaa ja omia suosikkejani balsamicoherkkusieniä. Salaatin lisäksi tarjoiltiin paikallisen ravitsemusliikkeen maankuuluja grillikylkiä jotka kypsennettiin valmiiksi jo ravintolan keittiössä ja sitten vain lämmitettiin juhlissa kylätoimikunnan isolla grillillä. Lihoja varten innostuin vielä tekemään omaa BBQ-kastiketta sekä paholaisen hilloa. Olin koko viikon töissä yövuoroissa mutta nämä ruuat valmistuivat helposti jääkaappiin aina lisuke kerrallaan vähän niin kuin vasemmalla kädellä. Helppoa kuin heinän teko! Juhlapäivä tietysti oli yhtä hulinaa ja vilskettä kahvitermareiden ja boolimaljojen välillä ja aina välillä kakkuviipaleita veistellen. Ohjelmistossa eläkkeelle jäävälle poliisille oli tanssiesitys jossa minä sivullisena jouduin esittämään (luontoni vastaisesti) naista joka pitää laukkuaan olallaan hieman huolimattomasti. Laukkuni sitten varastettiin osana esitystä. Tanssimusiikista vastasi paikallisten poliisien bändi ja suuren urheilujuhlan huumassa heitettiin keihästä auringon laskuun.Näitä juhlia on hyvä itse kunkin eläkekiikussa muistella ja hekotella.

Nuoren emännän viimeinen kouluvuosi pyörähti käyntiin maanantaina ja valmistuminenkaan ei siis ole enää mikään kaukainen haave. Remonttiprojektinhan piti olla saman mittainen kuin minun opiskeluni, saas nähdä kuinka käy…