Joululahjasatoa

Huhhuh, joulusta selvittiin vaikka koville otti. Joulujuhlinnan ohella miehet tekivät rakennustöitä aina joutessaan aattona, joulupäivänä sekä tapaninpäivänä.

Tässä hieman kuvakavalkadia joulukuulta, kun talolla on huhkinut reippaita miehiä nostamassa laajennusta harjakorkeuteen välillä pipo housunkaulusta myöten sateesta märkänä. Laajennuksen ulkopuolelle laitettiin salaojat ja stryrox-levyt, jonka jälkeen viritykset peitettiin maalla. Kohta päästäisiin jo viettämään harjakaisia!

Nyt työn alla on jo kattotuolit ja niiden tuet. Metallisia tukia ei kuulemma saa lähikaupoista, joten pojat tekivät myös metallitöitä tukia mallaillessaan. Kertopuisia kattovasoja täytyi hieman kuivattaa ja vuolla, ja siinä olikin omiaan joka pihan komistus; hirviporukan nylkykoppi. 

Tässä vielä pari kuvaa niistä ladoista ja varastoista, joihin ei mahdu kattovasoja vuolemaan…

Kiitän kyllä sitä, joka minun elämääni on miehiä valinnut! Vanha isäntä osaa rakentaa, ja  nuori isäntä viettäisi vaikka kaiken aikansa metsässä polttopuita tehden... <3

Joululahja paketissa

Jipii! Talolla on paketissa sellainen joululahja, jota ei millään malttaisi odottaa jouluun saakka! Laajennuksesta puuttuu enää muutama rivi harkkoja, jotka muurataan ylihuomenna, joten kohta päästään katon ja lattian kimppuun.

Tässä myös uusi talonmies, Mitsu:

Tänään nuori isäntä piti puolipekkasen töistä ja lähti raivaamaan polttopuita talon rannasta. Rannasta tulee vielä hieno uimapaikka joku päivä, mutta tällä kertaa tyydyttiin vain haaveilemaan polskuttelusta unelmien hiekkarannan lämpimässä vedessä.

Takapihalta tulee olemaan näkymä järvelle, kunhan vaan saadaan Mummon istuttama kuusiaita kaadettua. Kuusiaitaahan olisi pitänyt välillä trimmata, mutta tämän kyseisen aidan kohdalla siitä on luistettu niin monta vuotta, että aita on enemmänkin vihreä kolmimetrinen seinä.  Tässä kuvassa näkyy myös takapiha, johon olemme haaveilleet huvimajaa, kasvihuonetta ja vaikka mitä kaikkea. Nyt, katsoen pihaa tällä hetkellä, ne haaveet tuntuvat hieman kaukaisilta..

Ja lopuksi vielä lounastreffit á la Mies: hiilllostettua makkaraa sinapin kera talouspaperista tarjoiltuna. (Reno-koira ei kerjää...)

Synkkiä päiviä

No niin, vasta edellisessä kirjoituksessa pääsin kehumaan, että nyt varmaan päivitämme kuulumisia tiheämpään tahtiin… Suunnitelmat menivät kuitenkin monella tapaa monta kertaa uusiksi viime kirjoituksen jälkeen.

Lämmönkeruuputki saatiin peltoon vanhan isännän loman aikana, ja vanha isäntä palasi ansaitusti palkkatöiden pariin lepäämään. Myös maalämpöpumppu saapui, mutta paikka sille on vielä tekemättä, joten käyttöönotto saa vielä odottaa.

Mietimme pitkään, kuka tekee laajennuksen. Vaikka tarkoituksemme oli tehdä mahdollisimman paljon itse, laajennus on niin tärkeä ja näkyvä osa kotia, että sen on pakko onnistua hyvin. Kyselimme tuntemiamme muurareita apuun, mutta kaikilla tuntui olevan jo valmiiksi kalenterit täynnä töitä. Vanha isäntä oli jo luovuttamassa ja pohti, josko ainakin alkua voisi tehdä jo itse. Onneksi nuoren isännän veli, ihan oikea ammattimies, suostui auttamaan vaikka onkin kiireinen omien töidensä kanssa. Ehtona on, että hän ja vain hän muuraa seinät pystyyn, eikä kukaan muu tee ”iltavuoroja”.

Laajennusta on tällä hetkellä tehty kaksi päivää, 5 harkkorivillistä.  Tätä ennen tehtiin perustus, jonka päälle harkot nyt muurataan. Tämäkin homma siis kysyy kärsivällisyyttä, minkä puutostila alkaa jo nuorta emäntää vaivata ja säteilee muihin. Varmasti osasyy siihen on, että ei voi itse tehdä mitään asian edistymiseksi. Joka tapauksessa mieli synkistyy samaa tahtia alkutalven mukaan. Pelko siitä hiipii, että onkin haukattu liian iso pala, laajennus ei tule valmiiksi tämän talven aikana. Jaksammeko tämän kaiken muiden kiireiden kanssa..?

Positiivisena asiana, mitä moni ei ehkä niin näkisi, on että sää on vielä marraskuun lopulla näin lämmin. Miehet voivat olla muurailemassa, kunhan vaan sade ja lumi pysyvät loitolla. Lämmitystäkään ei tarvitse ajatella yhtä aktiivisesti kuin nyt, kun lämpötila vielä jotenkuten keikkuu plussan puolella.

Niin ja lämmityksestä puheen ollen, nuori emäntä on saanut apua lämmitykseen Mitsubishi-merkkiseltä pikku apulaiselta. Vanha isäntä teki ”heräteostoksen”, ilmalämpöpumpun. Asentaja kävi muutama päivä sitten, ja nyt lämpötila pysyy varmasti sopivana, vaikka Tulikivellä olisikin vapaapäivä.

Kun olemme nyt saaneet olla enemmän täällä maalla, olemme päässeet osallistumaan mm. kyläyhdistyksen pikkujouluihin ja metsästysporukan hirvipeijaisiin. Nuori isäntä on myös päässyt vähän juoksemaan metsässä ja purkamaan riistaviettiään. Olemme tavanneet uusia ja vanhoja tuttuja ja on tullut mietittyä ystäviä, maaseudun yhteisöllisyyttä ja naapurustoa. Vaikka täällä onkin pimeää ja märkää, ja silloin tällöin asioissa on vähemmän järkeä, voi aina luottaa siihen, että ei ole ikinä yksin. Siitä huolimatta että ikkunasta ulos katsoessa näkee vain oman naamansa.

Tänä iltana taidamme sytyttää muutaman kynttilän ja nuori emäntä kehuu oikein urakalla miehiä hyvästä työstä.

Vihdoinkin jotain säpinää!

Niin, remonttihommat jäivät kuukauden päiviksi ihan vain siihen, että välillä tehtiin takkaan tulet jotta talo pysyy lämpimänä... 

Nuoren emännän työharjoittelu on alkanut, ja nuori isäntäkin on saanut siirron tänne Kymenlaaksoon, joten nyt voimme hetken keskittyä iltaisin pyörimään tiluksilla pohtimassa tulevaisuutta.

 

Tänä taukoaikana lähinnä suunniteltiin ja odoteltiin vanhan isännän loman alkua, johon oli ajoitettu lämmityslaitteiston asennus. Loman alkamisen merkiksi minikaivuri saapui pihaan maanantai-aamuna ja sitten aloitettiin alimman kerroksen laajennusosan pohjan kaivaminen.  Samaan syssyyn pohjan kaivamisen jälkeen alettiin kaivaa lämmönkeräysputkistoa viereiseen peltoon. 800 metriä pitkä ja 1 metrin syvä oja, jonka kaivamisesta on jäljellä kirjoitushetkellä 600 metriä...

Kaivuri jäi toisena työpäivänä jumiin kuusiaitaan ja siitä lähti tela irti, ja eilen kaivettu ojanpätkä oli romahtanut yön aikana, joten töitä kyllä piisaa, vaikka on yötä myöten yritetty niitä vähentää. (kai se on totta mitä sanotaan: ei työ tekemällä lopu)

Miten tässä ny näin kävi..?

Laajennusosaa on nyt valmisteltu tuomalla uuden rakennelman pohjaksi suodatinkangasta ja soraa, lisäksi anturan muotit hahmottavat jo hieman laajennuksen rajoja. 

Nuori emäntä on keskittynyt pitämään talon tarpeeksi lämpimänä, vaikka alin kerros onkin melko lailla säiden armoilla. Tämä tehtävä on onnistunut, vaikka Tulikivi onkin välillä hieman nikotellut. Savua on tullut vuoroin sisälle, vuoroin ulos, mutta nyt näyttää ihan lupaavalle, ehkä yhteistyö alkaa tästä rakentua.

Lämpöä on pidetty myös mummon vanhojen kasvien takia. Osa niistä on todella isoja ja vanhoja, joten niiden liikuttelua ei ainakaan vielä ole suunniteltu. Kasvit menestyvät jotenkuten edelleen, joten jotakin on osattu ilmeisesti tehdä ilmeisesti oikein.

Tänään meillä kävi mielenkiintoisia vieraita. Vanhan isännän työkaveri kävi koirineen naapurissa treenaamassa homeiden tunnistusta, ja hienosti löytyi monta terveydelle haitallista hometta, tosin turvallisesti petrimaljoissa. Toista koiraa harjoitettiin jälkireitillä pellolla, jossa oli omistajan hetken aikaa kädessä pitämiä pieniä puun kappaleita, jota koiran piti löytää. Kyllä on mies taitavasti kouluttanut hienoja koiria, niin helposti koiran ja omistajan yhteistyö sujui.

Kuulemisiin, seuraavaksi toivottavasti hieman lyhyemmän tauon jälkeen! ;)

Harrastuksia

Lauantaina käytiin tahoillamme harrastamassa, Mies lähti jo kukonlaulun aikaan jänismetsälle ja iltapäivästä kauden viimeiseen jalkapallopeliin. Minä kulutin päivän ihmetellen erilaisia sieniä metsässä. Suolasienet saatiin anopin ja siskon voimin kerättyä, eli joulu tulee sittenkin! Lisäbonuksena löydettiin myös orakkaita, kantarelleja ja suppilovahveroita.

Lauantaina syötiin tietysti lähiruokaa, suppilovahvero-kasvispaistosta (Miehen metsästysreissu oli tällä kertaa tyhjä arpa, ja anopin maasta nousee kesäkurpitsaa ihan Simona!) ja jälkiruuaksi Miehen tädin terniuunijuustoa karviaismarjahillon kera. Tästä sai taas voimaa pitkäksi aikaa!

Illalla saunottiin rantasaunalla ja taidettiin uida viimeisen kerran ennen ensi kesää, oli se vesi niin kylmää! Oman viehätyksensä elämykseen toi myös äkkiä pimenevä syysilta. Kynttilät tietysti muistuivat mieleen vasta sitten, kun ei enää nähnyt mitään…

Ruska valtasi jo parvekkeenkin!

Alakertaan oli ilmestynyt viikon aikana sininen lattiapinta. Isä oli yllättänyt meidät ahkeroimalla iltaisin ja asentamalla lekasoran päälle styrofoam-kerroksen. Tämän päälle askarreltiin sunnuntaina styroksipatja ja täytettiin kaikki jäljelle jääneet rakoset uretaanimassalla. Lisäksi lattia valettiin jo valmiiksi lattiakaivojen ympäriltä, että ne pysyvät paremmin paikallaan.

Seuraavana voidaankin haaveilla jo lattian raudoituksesta ja laajennuksen kaivamisesta. Laajennukseen tulee tekninen tila, johon asennetaan maalämpöpumppu. Tällä hetkellä suunnitelmat maalämmön ottopaikasta ovat muuttuneet ja lämpö otetaankin viereisestä pellosta. Jossain vaiheessa meinattiin ottaa lämpö vieressä olevan järven pohjukasta, mutta järvi ei taidakaan olla tarpeeksi syvä.

Tätä ette muuten kyllä arvaa! Jätin Miehen ja Isän hetkeksi yksin laittamaan lattiaa, ja kun tulin, heillä oli suunnitelma spa-tilasta alakertaan! En itse ollut tällaista uskaltanut edes toivoa, mutta pikku hiljaa haaveissa alkoi hahmottua kuinka saunasta kuljettaisiin kahteen suuntaan, suihkutilaan ja sitten tänne hemmotteluosastolle jossa olisi poreallas… Katsotaan kuinka tämän kanssa käy, taidan taas hurahtaa!

Ehkä jotakin tämän tyylistä...?

Kun kirjoitin otsikon harrastuksista, mietin tätä remontoimista. Remontointi on vähän niin kuin työ, koska tätä pitää tehdä että saa talon valmiiksi. Mutta toisaalta, pääsisimme varmasti paljon helpommallakin jos päättäisimme vain asettua jonnekin muualle, joten onko tämä sitten vain masokistinen harrastus? Mene ja tiedä, kuitenkin saamme viettää aikaa yhdessä nyt enemmän kuin useimpina viikonloppuina, ja kumpikin tietää, mitä tehdään joka viikonloppu töiden jälkeen ainakin seuraavan kolmen vuoden ajan. Lisäksi ainakin minä arvostan edelleen vain enemmän Miestäni, kun nähen hänen puurtavan hiki hatussa oman onnelamme eteen. Ja perun kyllä kaikki pahat puheeni (jos sellaisia sammakoita on joskus suutuspäissäni saattanut suusta lipsahtaa) myös Miehen kavereista, jotka kyllä reippaasti ovat useana viikonloppuna uhranneet aikaansa meidän kodin lämpimän lattian puolesta.

Tässä Paskitsuudaa taukojumpaksi (Eli siis puukkoa heitellään toisen jalkojen väliin maahan pystyyn, taitolaji mitä suurimmassa määrin)

Päivä pallomeressä

Kellarikerroksen hiekkapohja tärytettiin tasaiseksi jo aikaisemmin viikolla, ja viikonloppuna viriteltiin suodatinkangasta hiekan päälle suojaamaan tulevia tärkeitä eristyskerroksia. Lisäksi vedettiin uusi käyttöveden tuloputki kaivolta talon sisälle. Valkoinen vesiputki piti saada sinisen suojaputken sisään, ja siinä olikin parin miehen kova työ. Mielessä taisi käydä kysymys: mihin tätä suojaputkea tarvitaan?  Aikamme pohdittuamme mahdollisia vesivahinkoja lattian alla, jotka saattaisivat seurata tämän työvaiheen ohittamista, vesiputki solahti suojaputken uumeniin uudella innolla.

Suodatinkankaan päälle tuotiin ensimmäinen eristyskerros kohti lämmintä kotilattiaa: lekasoraa.  Minustakin oli tänä viikonloppuna jonkin verran apua remonttitöissä kun peittelin lattiaa suodatinkankaalla ja 6-vuotiaan siskonpoikamme kanssa levittelimme lekapapuja tasaiseksi matoksi vanhan autotallin lattialle. Lekapapujen levitys olikin ihan hauskaa hommaa, jotakin pallomeren ja hiekkalaatikkoleikkien väliltä, eli siis viihdyimme hyvin. Välillä pidettiin saappaidentyhjennystaukoja ja  karisteltiin kengissä salamatkustajana pyörineet pavut takaisin omille paikoilleen.

Kylpyhuoneen ja saunan puolelle suunnitellaan vielä lattiakaivoja, joten se alue rauhoitettiin vielä hetkeksi.

Kävin lauantaina haistelemassa rautakaupassa erilaisia sisustusjuttuja, ja löysin tietysti vaikka ja mitä ihanaa. Toivottavasti saataisiin hommat pian siihen vaiheeseen, että pääsisin toteuttamaan kaikki ihanat ideat mitä päässäni koko ajan pyörii!

Lisää ideoita tarttui mukaan siskoltani, jonka perheen uusinta tulokasta kävimme tervehtimässä. Pienen cockerspanielinpennun ympärillä kävi kolmilapsisen perheen onnellinen kuhina, kun 9 viikkoa vanha Robin räpsytteli uskomattoman pitkiä silmäripsiään ja heilutteli pientä valkoista hännänpäätään. Arvaatte varmaan siis, minkä idean sain…?

P.s. Voitteko kuvitella, kuinka vaikeaa oli ottaa kuva tästä vauhtivillestä?!

Putkien- ja aarteenmetsästystä

Putkihommia jatkettiin tänä viikonloppuna. Putkipartio sai asennettua kellarikerroksen viemäriputket ja radonputken, joka oli minulle uusi tuttavuus. Paksu putki käärittiin valkoiseen kankaaseen ja  haudattiin viemäriputkien kanssa maahan, jolloin haitallinen radon-kaasu kulkee putkea pitkin turvallisesti taivaan tuuliin, kuulemma.

Aikaisempi minikaivuri-dumpperi-yhdistelmä oli niin tehokas, että maata pitikin tuoda taas lisää kottikärryillä putkien ympärille. Pojat huhkivat pitkän päivän, ja saivat putket ensin kaivettua maahan ja sen jälkeen haudattua huolellisesti hiekalla.

Syksy sateineen on tullut, ja kävikin monta kertaa niin, että työnjaossa lyhyemmän tikun vetäneet lapioivat hiekkaa kottikärryihin sateen saattelemana. Lisäksi tämän päivän talkoolounaamme, Atrilli, paistui tikuissa juuri sopivasti ennen uutta sadekuuroa. Santsaajat kyllä kastuivat!

Sillä välin kun alakerrassa tehtiin hikistä ruumiillista työtä, minä lajittelin kerrosta ylempänä astioita keittiöstä. Päätin, että aloitan tavaroiden raivaamisen ajoissa, jotta olen varmasti valmiina, kun remontti siirtyy tähän kerrokseen. Lisäksi, en oikein osaa auttaa putkitöissä, joten voin käyttää tämänkin ajan hyödyksi.

Tämäkin tehtävä osoittautui ihan hauskaksi tavaksi viettää viikonloppua. Löysin vanhaa Arabiaa, tehtaanpiippuja, Iittalan taidelasia ja vaikka ja mitä. Isän ja papan hiihtokilpailulusikoita oli paljon erilaisia, jopa suojeluskunnan ajoilta. Käärin kaikki huolellisesti sanomalehteen ja pakkasin laatikoihin. Nyt aarteet on helppo siirtää säilöön remontin tieltä. Lisäksi löysin vanhoja pyöreitä kakkuvuokia, joista haaveilin jo teosta keittiön seinälle. Palkintolusikoista sain idean keittiön valaisimeen... Eli siis viihdyin hyvin! ikkunasta kerkesin välillä vilkaisemaan, että hiekka ja putket liikkuivat, jonkunhan se pitää olla työnjohtotehtävissäkin...

Kun hommat alakerrassa vihdoin saatiin päätökseen, eli putket piilotettu hiekan sisään ja tarkistettu, että tällä kertaa hiekkaa on tarpeeksi, lähdimme saunomaan päivän pölyt pois ja kirkonkylän paikalliseen rosvopaistijuhlille. Ruoka oli herkullista ja kruunasi taas yhden hyvän työpäivän! Iso kiitos talkooporukalle ja kiitos myös Eijalle, joka kehui blogiani!

Suunnittelua ja vähän muuta puuhastelua

Meillä kävi tänä viikonloppuna vieraita, ja totta kai vieraille esiteltiin koko maatila, navettoineen ja varastoineen.

Mies löysi sillä reissulla navetan vintiltä, eli meidän jättisuuresta tuhatlaatikostamme, kassakoneita, lehtipuhaltimen, polkupyöriä, traktorin, kuorma-auton, akkuporakoneita... Ja sitten miesten silmään pisti vanha mopo. Pienen välipuhelun aikana mopo paljastuikin aika antiikkiseksi, diagnoosinaan vm. -62 Pappatunturi. Tätä seurasi muutama kahden miehen piirissä suoritettu ilonpomppu.

Lisäksi navetan vintiltä löytyi muutama epämääräisempi aarre…

Tällä ”ranch tourilla” käytiin tutustumassa myös varsinaiseen navettaan, eli siis tuhatlaatikon alakertaan. Minun haaveenani on, että joskus tilalla olisi kotitarpeiksi ja harrastuksena kanoja, vuohia, kesäpossuja… Olen lähiruuan puolestapuhuja, ja pidän ajatuksesta, että tiedän millä ruokani kasvaa ja mitä siinä on. Ja tietysti haluaisin olla varma siitä, että kana, joka minun lautaselleni koipireitensä luovuttaa, on elänyt mahdollisimman hyvän elämän ilman massatuotantoa. Uskon myös todella tällaisen rapsutuksilla ja silittelyllä maustetun ruuan maistuvan paremmalle kuin kaupasta ostettu marinadimössö.

Täältä voi hyvällä mielikuvituksella kuulla jo kotkotuksen...

Kuitenkin kotieläinharrastukseni on valitettavasti/onneksi sortumassa jo alkuunsa, oikeastaan kirjaimellisesti... Vanha navetta nimittäin on betonipohjainen, ja kun lehmät ja lämmitys aikoinaan ovat loppuneet ja navetta jäänyt kylmilleen, routa on tehnyt hirveitä tuhoja navetassa. Sisällä lattia on halkeillut ja kupruillut metrisille kummuille ja tiiliset ulkoseinät pullistelevat hurjan näköisesti. Suurena syynä tähän voi myös olla se, että kaikki tarpeettomat maatilan työvälineet on lastattu, kaiken muun tavoin, navetan vintillä olevaan tilaan. Tällä hetkellä yläkerran ylipaino on niin suuri, että lattiaa on jouduttu tukemaan alakerrasta tukeilla.

 

Navetan kuntoa taivasteltiin myös vieraiden kanssa ja pohdittiin, kuinka kauan navettaan uskaltaa mennä edes sisälle. Mies on jo kallistumassa navetan purkamisen kannalle. Onneksi en tiedä niin paljoa remontoimisesta! Sydämeni särkyisi, jos uskoisin että tilanne on toivoton, enkä saisikaan kuttujani mäkättämään navettaan. Uskon siis vielä, ennen toista lausuntoa, että taitavien miesteni pienellä fiksauksella navetastakin tulee melkein kuin uusi!

Tänä viikonloppuna työt painottuivat suunnittelupuuhiin. Lauantaina mietittiin viemäröintiputkien sijoittelua, ja suunniteltiin kylpyhuonetta, saunaa ja vessaa. Autotallista tulee Miehen oma mökötupa, sinne on suunniteltu baaritiskiä, biljardipöytää ja taidan minäkin saada oman nurkan viinikaapille. Myös mökötupaan vedetään viemäröinti, koska sinne on suunniteltu pieni tiskipöydän paikka baaritiskin yhteyteen.  

Lauantai-iltana istuskeltiin nuoren emännän perheen luona terassilla, ja ihasteltiin syksyn pimeyttä ja kirkasta tähtitaivasta. On se vaan totta, ettei tähtiä näy ollenkaan niin paljon kaupungissa, kuin maalla. Ihanaa ajatella, että joskus tämä viikonloppuhuvi olisi taas joka iltainen näky, toivottavasti osataan nauttia näkymistä yhtä paljon vielä silloinkin.

Tämä on yksi niistä kuuluisista elämän pienistä nautinnoista: elokuun pimeä ilta ja paikallista marjaviiniä

Sunnuntaina sitten tartuttiin rivakasti hommiin! Elokuinen aamu olikin yllättävän paahtava, ja kellarikerroksen viileys oli helpotus.  Saatiin joitakin putkia hahmoteltua paikalleen, kunnes sopivat putkenosat loppuivat muutaman tunnin aherruksen jälkeen. Pihalle oli levitetty kaikenlaisia putkenosia, mutta juuri sellaisia kulmia uupui, joita eniten tarvittiin.

Joten, se homma keskeytettiin tältä päivältä ja lähdettiin kyläkaupalle kahville ja kuuntelemaan kyläläisten hauskoja juttuja!